LadyBohemia — Inspiration RSS

Tämä aamu on niin kaunis - katselin joogasalin ikkunasta kun aurinko nousi - mikä ihana tapa tuntea heräävänsä, kokonaan! Ja nyt aurinkoinen paistaa minulle täydellä terällä lämmittäen aamukahvipöytääni... Tänä viikonloppuna olen onnellinen. Minulla tiedossa Todella Erityisen Ihmisen Tapaaminen, sekä  jännä kuvaussessio, kuvia siitä mahdollisimman pian... Mutta ihanan aamun kunniakasi haluan näyttää teille jotakin todella kaunista: Kreikkalainen Jumalatar -mekkoni: Pariisilaisunelma on ohuenohutta silkkiä, hopealangalla kirjottuna. Férreristä. AhhhhHhhhh - katsokaa tätä selkää! En ole vielä koskaan käyttänyt tätä ihanuutta mutta näen sen sieluni silmillä... Hiukset löysällä kiharanutturalla takana, kreikkalaiseen tyyliin tiedättekö... Sienna Millerillä oli hiukset jossakin juuri niin... Ehkä hopeinen otsapanta á la Jenni Vartiainen... Jalassa keveänkeveät hopeasandaalit... Kesää odotellessa! Kaunista viikonloppua teille kaikille rakkaille lukijoille!

Nyt on aika kaikkien miespuolisten bloginlukijoiden katsoa hetkeksi muualle - ehkä jostakin tulee lätkää, tai jotakin... Minulta on nimittäin pyydetty ideoita meikkiin; juhlaan, arkeen, koiran kanssa lenkille... Here comes, rakkaat LadyBohemian lukijat. Paljastan teille aivan KAIKKI parhaat meikkivinkkini.  Itselläni on superherkkä iho, joka reagoi ihan kaikkeen. Se on kamalaa. Jos esimerkiksi joudun jatkuvasti olemaan lähellä ihmistä joka on minulle ilkeä, ihoni allergisoituu meikeille yksi toisensa jälkeen. Oli vuosi etten voinut käyttää mitään luomiväriä. Yhdestä meikkauskerrasta seurasi kortisonikuuri. Huulipunaa tai -kiiltoa en voinut käyttää ollenkaan miltei pariin vuoteen.  Sitten vaihdoin työpaikkaaa. Ja kappas, en olekaan allerginen luomiväreille. Enkä huulipunille. Olen allerginen ilkeille ihmisille. Sitten vielä opiskellessa oli pari stressaavaa vuotta - olin valinnut väärän alan ja olin koulussa hyvin yksinäinen. Silloin kuljeskelin kauppiksen käytävillä au naturel; ihoni protestoi elämääni vastaan ja sai hepulin kaikesta kaunistautumisesta. Joten, olen kokeillut kaikkea ja tiedän mistä puhun:-). Meikkivoide on ehkä tärkein osa meikkipalettiasi. Värin on oltava juuri oikea, liian tumma pohjustus saa koko meikin näyttämään tunkkaiselta ja halvalta. Kannattaa myös valita niin ohut meikkivoide kun ihosi sallii; paksu ja peittävä pohjustus on usein karsea kirkkaassa valossa ja/tai illan edetessä. Pyydä valinnassa apua asiantuntevalta myyjältä. Käytän tällä hetkellä Chanelin Vitalumieré -sarjan vaaleinta sävyä. Se on ihana, ehdottomasti satsauksen arvoinen. Ohut ja huomaamaton, mutta tuo kuitenkin kasvoille ihanaa valon hehkua. MUTTA tässä eräänä päivänä unohdin meikkupussini kotiin ja lainasin pomoni Maybellinen meikkivoidetta, sellaista one color suits all -juttua. Ajattelin ettei ikinä toimi, mutta olinpa väärässä. Todellakin suosittelen. Loistava hinta-laatusuhde. Sekoitan aina meikkivoiteeseen Lumenen Crystal Radiance Primeria, joka on todellinen taikatuote. Se tuo säteilyä minkä hyvänsä meikkivoiteen koostumukseen.  Jos nyt paljastan ihan kaikki meikkivinkkini, niin juhlameikin alle laitan vielä ohuen kerroksen Primed&Poreless -meikinpohjustusta. Se on silkinohut kerros, joka takaa että ihosi on tasaisen karamellinsävyinen kauttaaltaan. Itse käytän Too Faced -merkkiä, jota ei myydä Suomessa, mutta hyviä pohjustusvoiteita on monilla sarjoilla Poskipunana käytän Lancomen aurinkopuuteria, sävy 01 Escape to Brazil. Sävyistä voi hieman valita kesä/talvi-iholle sopivan vaaleusasteen (kts. kuva yllä). Joskus käytän Maybellinen roosaa poskipunaa joka on myös ihana. Nämä vaatimattomat purtilot ovat ihon säteilyn todellinen salaisuus. Eivät ne kalliit ja hienot:-). Välissä on vielä äitini minulle 16-vuotiaana antama huulipunasivellin, jolla saa tasaisimman ja kauneimman lopputuloksen yhä vain. Niin, ja kuvista puuttuu vielä valokynä. Käytän Lumenen versiota, mielestäni se on yhtä hyvä kuin YSL:n vastaava mutta paljon edullisempi. Itse käytän valokynää silmien alle, sitä kannattaa laittaa kaikkiin tummempiin kohtiin kasvoilla. Luomiväreinä käytän Revlonin palettia 05 Blushed Wines, jonka sävyt ovat niin kauniit että ostin niitä saman tien toisen varastoon. Sietämätöntä, että aina kun löytää oman täydellisen värinsä niin samantien sen valmistus lopetetaan, eikö. Sain lahjaksi postipojalta tässä eräänä päivänä FACE Stockholm -merkin silmänrajausvoiteen, mustan. Laitan sitä ohuella siveltimellä, ja se on täydellinen. Kiitos FACE Stockholm! Huulipunana käytän yleensä L'Orealin Chocolate Nudes -sarjan sävyä Ginger&Chocolate. Huultenrajauskynänä olen jo vuosia käyttänyt Lumenen sävyä Cherry, joka näyttää sopivan kaikkien huulipunieni ja huulikiiltojeni kanssa. Tärkeää: älä koskaan rajaa huuliasi yli niiden omien rajojen. Se näkyy ja näyttää kamalalta. Aina. Toinen tärkeä täydellisen huulipunan salaisuus on käyttää aina huulipunasutia. Lopputulos ON kauniimpi. Yleensä käytän juhlameikissänikin vaaleita ja nudetyyppisiä sävyjä, vaaleaa roosaa huulilla, poskilla ja luomilla sekä lisäksi hiekan- ja suklaanruskeaa silmissä. Lista saattaa kuulostaa pitkältä, mutta lopputulos on hyvin luonnollinen. Rakastan myös näyttävämpää Smoky Eyes -lookia, mutta sitä en osaa itse tehdä... Kerran Raili Hulkkonen käski minut sulkemaan silmäni (en montaa tyyppiä tottele mutta Raili on poikkeus) ja maalasi huuleni tällä syvänpunaisella Diorin Sultan Satin -sävyllä. En ikinä olisi uskaltanut itse kokeilla sitä (ja Raili tietää sen erinomaisen hyvin) , mutta väri oli UPEA. Vieraatkin ihmiset kehuivat huuliani sinä iltana. Eli hyvinkin vaalea ihminen voi käyttää vahvaa väriä, kunhan sävy vain on oikea. En käytä ripisväriä enkä ripisientaivuttimia nyt kun minulla on silkkiripset (suosittelen! muuta meikkiä ei arkisin tarvitse, ja näytät heti raikkaalta ja säihkysilmäiseltä!).   Siinä se onkin; meikki juhlailtaan. Töihin laitan yleensä kasvoilleni ohuen kerroksen Face Primeria, sipauksen poskipunaa, FACE Stockholmin eyelinerilla ohuet rajaukset aivan ripsen juureen, ja lempihuulikiiltoani Estee Lauderin High Gloss -sarjan väriä Berry. Huulet rajaan Lumenen Cherry-kynällä. Vapaalla minulle usein riittää se että ripset ovat kauniit jo herätessä, lisään vain huulikiiltoa ja rajauksen ripsen tyveen. Mutta oikeasti menen usein töihinkin suoraan hot joogasta, ja ainoa kaunistukseni ovat ripset joille ei tarvitse tehdä mitään, ja huulikiilto. Hot/solarjooga kyllä tuo hehkun kasvoille:-).  Salainen ässä hihassani on vielä ehkä maailman kaunein viininpunainen kynsilakan sävy; Estee Lauderin sävy Black Berry. Siinä on väri jossa on Asennetta. Sillä varustaudun jos edessä on oikein kova paikka. Oletteko huomanneet, jos (sormien) kynnet ovat oikein upean tumman lilat tai viininpunaiset, on koko fiilis aivan toinen kun peruskynsillä? Ja ranskalainen manikyyri antaa taas ihan eri eleganssin tunteen... Or is it just me?  Melkein unohdin tärkeimmän! Käytän aina Chanel 5 -parfyymia. Ilman Chanelia tunnen oloni alastomaksi. Vaikka kaikki muu unohtuisi, Chanel ei. Minut kutsutaan usein tuotteiden esittely- ja lanseeraustilaisuuksiin, joissa meikkitaiteilija tekee uudella sarjalla meikin vierailijoille. Viimeksi kävin Armanin ja Lancomen tilaisuuksissa, ja sieltä ovat myös uusimmat hankintani. Tämä on tosi kätevää; saat tilaisuuden kokeilla että harkitsemasi värisävy näyttää myös ihollasi samalta kuin purkissa. JA bonuksena saat näyttää upealta päivän:-). Viimeisin vinkkini on: hanki kunnon välineet. Meikkisutien tulee olla luonnonharjasta, yleensä meikkien mukana tulevat sudit ovat käyttökelvottomia, niillä ei saa kaunista lopputulosta. Tarvitset ainakin hyvän poskipunasudin, siveltimen vaalealle ja tummalle luomivärille (itse käytän kolmea), siveltimen nestemäiselle eyelinerille jos sellaista käytät, huulipunasudin, ripsiharjan ja ison pehmeän sudin jolla huiskit kasvosi lopuksi, häivyttäen kaikki rajat. Meikkisudit kannattaa pestä säännöllisesti Marseille-saippualla. Siinä se! Kokeile, leiki, muuntele omien väriesi mukaan! Ja kerro minulle omat vinkkisi:-).

  Kun elämä potkii ostan itselleni ruusuja. Kollegani kysyi mistä hyvästä olen saanut kukkia - "siksi kun on tiistai", vastasin. Marke ymmärsi. Kokeile. Itse harrastin kukkaterapiaa jo opiskeluaikoinani kun liikaa rahaa ei todellakaan ollut. Sitten söin suosiolla samaa soppaa päiväkaupalla, tuntien itseni hieman... arvostetummaksi ja arvokkaammaksi. Tosin epäilen, että kukkaterapia toimii vain naisilla. Ja ehkä naisistakin mahdollisesti vain (joillakin) blondeilla... Mitä sanotte, rakkaat lukijat? PS. Kun ostat Reilun kaupan kukkia voit siinä samalla myös ihan pikkuisen tuntea itsesi hyväksi ihmiseksi:-)

Intia on kiehtovin maa, jossa olen koskaan saanut viettänyt aikaa. Rakastan sen kaoottisuutta ja kakofoniaa, ihmisten lämpöä ja aitoutta, kulttuurien, kielten, tapojen ja uskontojen sekamelskaa, hehkuvassa auringossa loistavien jalokivenväristen sarien liehuntaa, kardemummateetä, tuhansien makujen tulista ruokaa, tuhatvuotista perspektiiviä elämään.... Intiaa.  Harmonian ja kaaoksen ainutkertaista yhteiseloa. Kiertäessäni Rajasthania törmäsin kuitenkin ilmiöön joka kouraisi syvältä. Olette varmaan kuulleetkin satista, traditiosta jossa aviomiehen kuollessa vaimo poltetaan roviolla elävältä hänen kanssaan. Käytäntö on laissa kielletty, mutta niinpä on esimerkiksi kastilaitoskin... Jouduin kasvotusten satin kanssa jodphurilaisessa linnoituksessa, jossa aikoinaan  maharajan kuollessa hänen kaikki vaimonsa seurasivat miestä tuleen. Maharajoja oli ollut kymmeniä, joten tällaisia savitauluja oli niinikään kymmeniä. Tapana oli, että kulkiessaan ovestaan viimeisen kerran vaimo jättää kädenjälkensä saviseinään. Tällä maharajalla (ja niillä kaikilla muillakin) oli vaimoja riittänyt. Eniten minua järkytti se, että osa kädenjäljistä oli niin pieniä. Kuin lapsen käsiä. Toinen yllättävä paikka jossa kohtasimme sati-käytännön oli temppeli joka oli pyhitetty näille velvollisuutensa täyttäneille naisille. Temppeli on tunnettu läpi Intian hedelmällisyyden kehtona; pariskunnat joilla on vaikeuksia saada lapsia tulevat sinne sankoin joukoin rukoilemaan itselleen vauvaa. Paikalliset eivät tuntuneet kokevan tilanteen ja paikan ristiriitaisuutta, mutta meille temppelin todellisuutta oli lähes mahdotonta käsittää. Erityisesti kun usein vanhoille miehille on naitettu vaimoiksi nuoria tyttöjä, lapsivaimoja jopa. Sitten näiden naisten ja tyttölasten muistopaikalla rukoilllaan uusia vauvoja. Minkähänlainen elämä näitä rukouksista syntyviä lapsia odottaa, jos he syntyvät tyttöinä tänne karuun agraariyhteiskuntaan, jossa naisten oikeudet ovat pitkälti samalla tasolla kuin satoja ja tuhansia vuosia aiemminkin? Moderni urbaani Intia on tietenkin aivan toinen maailma, eivätkä koulutetut ja kansainväliset intialaiset mielellään edes tunnusta näiden ilmiöiden olemassaoloa. Mutta oman kokemukseni mukaan molemmat maailmat ovat totta. Tänäänkin. Olen vieläkin aivan sanaton kun palaan näihin kuviin ja muistoihin.

En voisi käyttää niin laimeaa ilmaisua, että pidän Frida Kahlon taiteesta. Pikemminkin se järkyttää, häiritsee, vaivaa minua. Muutamia töitä rakastan yli kaiken mutta en haluaisi niitä kotiini (jos moinen mahdollisuus sattuisi tarjoutumaan). Niissä on niin ääretön määrä tuskaa. Kahlon töiden lähellä en kykene rentoutumaan. Pidimme joitakin vuosia sitten sapattivapaan jonka aikana kiersimme mm. Meksikoa Yukatanista Mexico Cityyn, paikallisilla busseilla. Halusin ehdottomasti nähdä Frida Kahlon ja Diego Riveran kodin ja jotenkin ymmärtää maailmaa Fridan maalausten takana hieman paremmin.  Vierailumme heidän kodeissaan oli ikimuistoinen. Frida ja Diego asuivat samalla tontilla, Frida vaaleansinisessä La Casa Azulissa, Diego vaaleanpunaisessa talossa, joita yhdisti silta. Fridan talossa oli jäljellä sänky, jossa hän oli joutunut viettämään suuren osan elämästään: Kauneus oli Fridalle elintärkeää. Jopa hänen tuskaisat korsettinsa, joita hän joutui vaurioituneen selkärankansa vuoksi aina pitämään, olivat upeasti koristeltuja: Diegon kodissa puolestaan oli maalauksia hänen kauniista rakastajattaristaan. Lukuisista eroistaan ja ilmeisen repivästä suhteestaan huolimatta Frida piti Diegoa elämänsä miehenä kuolemaansa saakka. Sekä Diego että Frida olivat vakaumuksellisia kommunisteja, ja he tarjosivat Venäjältä paenneelle Leo Trotskille ja hänen vaimolleeen turvapaikan kotoaan Mexico Cityssä. Ystävyys kuitenkin päättyi kun Frida ja Trotski heittäytyivät lyhyeen suhteeseen. Kahlon kannattajat tulkitsivat Fridan avioliiton ulkopuolisia suhteita petetyn naisen kostoksi, mutta totuutta tuskin tietää enää kukaan. Trotski yritettiin salamurhata useita kertoja Meksikossa, ja lopulta Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti siinä onnistuikin. Kävimme myös Trotskin kodissa - seuraavat kuvat eivät ole herkkäsieluisille.. Salamurhaaja oli soluttautunut Trotskin lähipiiriin ja yllätti hänet työhuoneessaan, aseenaan hakku. Fridan ystävä Dorothy Hale päätyi tekemään nuorena itsemurhan ja naisen äiti pyysi Fridaa kunnioittamaan tyttärensä muistoa tekemällä hänestä maalauksen. Tyylilleen uskollisena Frida maalasi taulun itsemurhasta. Dorothyn äiti ei koskaan antanut tekoa anteeksi. Fridan etniset asut ja korut olivat maailmankuuluja. Löysin Mexico Cityn Coyoacánista korusepän (perheen, jonka miehet ovat olleet koruseppiä vuosisatoja), ja jotka olivat valmistaneet suurimman osan Fridan koruista. Seinillään heillä oli kuvia Jacqueline Kennedystä, Maria Callasista, prinsessa Dianasta jopa, suvun meksikolaiskoruissa. Ostin heiltä uskomattomat ametisti/hopea/turkoosi korvakorut ja riipuksen. Ne ovat suurimpia aarteitani. Laitan niistä kuvia myöhemmin... Tässä Fridan omia aarteita Fridan ja Diegon rakkaustarina kesti Fridan kuolemaan (joka oli todennäköisesti itsemurha) saakka. Fridan kuoltua Diego meni pikaisesti uudelleen naimisiin. Aina kun luulen nähneeni kaiken lyö maailma minua kuvaannollisesti sanottuna halolla päähän. Totuus on niin paljon uskomattomintakin tarua ihmeellisempää.