LadyBohemia — Inspiration RSS

Valokuvaaja Miina Savolaisen lumoavan kaunis valokuvakirja "Maailman ihanin tyttö" on uskomattoman kaunis myös tarinaltaan. Miina seurasi lastenkodissa kasvaneiden tyttöjen elämää useiden vuosiena ajan. Hän valokuvasi tyttöjä haltijattarina, metsänhenkinä ja jumalattarina, ajatuksenaan jokaisen oikeus tuntea itsensä kauniiksi ja arvokkaaksi. Kuvat ovat taianomaisia ja vievät katsojan ihmeelliseen, hengen pysäyttävään satumaailmaan. Olin kirjasta niin vaikuttunut, että kun kuulin Miinan antavan omistuskirjoituksia Akateemisessa kirjakaupassa kävin häntä tapaamassa. Hän oli juuri niin erityinen ja ihmeellinen ihminen kun kirjaideasta voi päätelläkin. Hän kyseli MINULTA elämästäni ja kokemuksistani lastenkotilasten parissa - ja kirjoitti kultakynällään jokaisen koko sivun mittaisen omistuskirjoituksen kyseisen ihmisen taustan ja historian huomioonottaen. Kirja on eeppinen kasvutarina nähdyksi tulemisesta, valokuvan voimauttavasta vaikutuksesta ja itsen hyväksymisestä. Nauttikaa:

Rakastan Anna-Leena Härköstä. Hänen kirjojaan, runojaan, käsikirjoituksiaan. Erityisesti Avoimien ovien päivä ja Loppuunkäsitelty veivät minulta jalat alta. Näin niistä unia pitkään kirjan luettuani. Tämä runo, Hullu nainen, laulu/runokokoelmasta Vääränlainen mies iski myös suoraan hermoon. Hullu nainen ------------------------------- Se kävelee päin punaista ei suostu pelkäämään se pitkin sillankaidetta käy korkokengillään --------------------------------- Kun sadetta muut pakenee se myrskyn silmään jää mun hullu nainen ------------------------------------ se tyhmän tuuriin luottaa ja kaikesta selviää tuleen jokaiseen käden työntää vaikka tekee kipeää ----------------------------------- Ja pimeitten kujien kainaloon se kotinsa rakentaa mun hullu nainen ------------------------------ Sitä on liikkeellä se kaikki täällä tartuttaa jos joku siihen katsoo se saman taudin saa ----------------------------- Se tahtoo tämän maailman aivan yksin pelastaa mä sanon: alota musta ja se nauraa päin naamaa ------------------------------- lyö väärän pallon pussiin ja kovaa tuulettaa mun hullu nainen --------------------------- Sitä on liikkeellä se kaikki täällä tartuttaa jos joku siihen katsoo se saman taudin saa --------------------------------  

LadyBohemialla on jo yli 3000 kävijää!!! En jaksa uskoa että pienen blogini on löytänyt näin moni!! Olen tämän parin viikon aikana  saanut teiltä lukijoilta niin valtavan kauniita ja ihania kommentteja että olen ihan liikuttunut. Saan itsekin ihan hurjasti lisää potkua ja inspiraatiota kun lueskelen palautettanne. Olin ajatellut että keksin sivuille aina jotakin uutta hienoa kun vaihdamme tuhatlukua... Mutta nyt yllätitte minut kyllä ihan off guard... Pieni yllätys jota suunnittelin on vasta matkalla Balilta tänne Helsinkiin. Eli tulossa on jotakin erityistä ja ihanaa.. Jaksakaa odottaa vielä hetki..

Tämä Timo Kelarannan valokuva - ja sen tarina - kosketti minua todella. Timo kertoi ottaneensa kuvan kävellessään Ateenassa tutustuen kaupunkiin, vailla tarkempaa päämäärää. Pienellä sivukadulla hän näki likaisen ikkunan läpi balettistudion jossa olivat harjoitukset meneillään. Hän nappasi kuvan harjoittelevasta parista jättäen sen autenttiseksi, likaista ikkunaa ja siihen piirrettyjä kuvioita myöten. Mielestäni kuva on täydellinen juuri tällaisena. Kuvan nimi on Le Cadeau - Lahja. Annoin sen miehelleni huomenlahjaksi.

Rakkaat rakkaat LadyBohemian lukijat, tänään olen riemuissani sillä sivuilla on kävijöitä jo yli 2000!!! Ja kerroin blogista ystävillenikin vasta Uutena Vuotena! Wow. Kiitos Marjo, Serge, Elina ja Senja!!! Ilman innostustanne, tukeanne, sparraustanne ja KOODAUSTANNE ei olisi blogia. Sylintäydeltä ruusuja teille kaikille ystäville, jotka olette lähteneet kanssani matkalle nauttimaan elämän pienistä ja suurista iloista! Ruusujen lisäksi voin luvata teille (lähi)tulevaisuudessa entistä kauniimpia elämyksiä sillä tämän etapin kunniaksi rakas mieheni on luvannut minulle lahjaksi oman kameran! Niin, minulla ei ole minkäänlaista (toimivaa) kameraa, mikä on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi tuoreella bloggaajan urallani. Varsinkin kun pyrin tekemään useamman postauksen päivässä. Tähän mennessä kuvani on otettu ystäviltä (halaus Hanski, Allu, Eric, Lydie, Noora & Anoppi!) lainatuilla kameroilla, joista jokaisella on aivan omanlaisensa sielunelämä. Nyt on aika hypätä vakisuhteeseen ikioman kameran kanssa ja tutustua kunnolla. Seuraava askel lienee oman kannettavan hankinta, mutta siitä lisää myöhemmin...