LadyBohemia RSS

Rankkasade alkoi rummuttaa ullakkoasuntomme kattoikkunoita sellaisella voimalla että sain hyvän tekosyyn kaivaa esiin ja tuunailla syysvaatteitani. Tässä yksi tulevista ehdottomista lemppareista, suklaanvärinen pitsimekko jossa on ihanat nauhoilla kiristettävät hihat ja jopa pieni laahus: NamNamNam♥ 100% handmade in heaven, by Oona Elena Kassila♥. Mekko lennähti luokseni Balilta. Asiasta seuraavaan; huomenna minut on kutsuttu koko päivän kestävälle avomeripurjehdukselle erään vaatemalliston syysvalikoiman lanseeraustilaisuuteen. Dresscode: Cruise. Cruise? Minulle tulee mieleen reipashenkiset raitapaidat, puhtaanvalkeat tennarit ja pellavahousut tai khakishortsit... Eihän minulta sellaisia löydy... Täytyy vain mennä omana itsenäni varmaankin. Ystäväni antoi hyvän neuvon: valkea on merellistä. Sillä mennään. Kertoilen huomisen kuvioista piakkoin... Pitäkää sormet ristissä että päästävät minut valkeissani laivaan... ~*♥*~

"What makes you divinely and utterly happy?" ~*♥*~

Ihanan pehmeä ja ylellisen lämmin shaali Vuittonilta on tämän päivän löytö. Tältä siis tuntuu luksus iholla... Tällaiseen voisi niiiiiiin tottua... Eräs ystäväni työskentelee Pariisissa Vuittonille ja on jo vuosia ostanut miltei kaikki vaatteensa heiltä - henkilöstölle järjestetään ihan uskomattomia tyhjennysmyyntejä yms. Geraldine valitteli, että kun on tottunut parhaiden materiaalien tuntuun ja täydelliseen räätälintyöhön, on ihan mahdotonta enää palata halpistuotteiden asiakkaaksi. Tuon ongelman voisin niin mielelläni ottaa omaksi ristikseni... Ystäväni ei viihdy mitenkään loistavasti työpaikassaan, joten hän on hamstrannut Vuittonin laukkuja ja vaatteita koko perheelleen periaatteella että niitä riittää heille loppuiäksi eikä huonompaan laatuun tarvitse tosiaankaan enää tyytyä. Hänen vaatekaappinsa, täytyy sanoa, on vaikuttava ilmestys:-)... Pelkästään aviomiehellä on yhdeksän Vuittonin nahkatakkia... Mutta tämä pehmoinen sulotar on nyt ihan ikiomani. Se on Vuittonin suurin shaalikoko - sitä voisi käyttää jopa peittona. Kokeilin, mahdun sisälle varpaita myöten. Tästä eteenpäin en aio ikinä kärsiä kylmästä pitkillä lennoilla vaan kääriydyn tähän maailman kauneimpaan torkkupeittoon♥. Uusi lempihuivini sopii upeasti nilkkaketjunikin kanssa. Tämän testin läpäisevät vaatekappaleet ovat osoittautuneet poikkeuksetta lemppareiksi joita käytän suurin piirtein ikuisesti. Huivini on siis täydellinen. Tänään oli hyvä päivä. ~*♥*~

Max Mara Group avasi uusimman boutiquensa, Personan, Helsingin sydämeen Fabianinkadulle. Max Maran ihailijana kävin katsastamassa tulokkaan kutsuvierastilaisuuden. [caption id="attachment_4176" align="aligncenter" width="500" caption="Alberta Ferrettin nahkatakki on vintagelöytö Lontoosta, laukku Chanel, puukenkäsandaalit UFF. Toppi Ranskasta. Korvissa Cannesista löytyneet kristalli/hopeiset 1920-luvun korvikset."][/caption] Kasvoilla auringon kultaa. Mielessä samoin. Takissa pidän erityisesti hopealangalla tehdyistä kirjailuista hihansuissa ja taskuissa Rakkaassa laukussani pidän IHAN KAIKESTA ♥ [caption id="attachment_4180" align="aligncenter" width="500" caption="Hopearengas on rakkain talismaanini, isältä. Kiitos Rita♥."][/caption] Entäs sitten Persona? Se oli täpösentäynnä (oikeasti, ulkona oli jono!) erinomaisen tyylikkäitä italialaisia ja suomalaisia vieraita, joita emännöi Suomen Max Maran toimitusjohtaja, herttainen Helena, joka sai meistä jokaisen tuntemaan itsensä lämpimästi tervetulleeksi.  Max Maran stylisti Giovanni oli tullut Italiasta stailaamaan liikkeen. Hän valitsee minulle syksy/talven mallistosta upeimmat asukokonaisuudet, kuvaan ne ensi viikolla mallin kanssa. Will keep you posted... Italialaiset olivat hommanneet paikalle sitä Oikeaa Parmesania, joka on kotoisin samalta seudulta kun Max Mara Group. Maistettuani sitä pienen palasen parkkeerasinkin itseni strategisesti kiekon välittömään läheisyyteen ja räppäilin loput kuvat maistiaisten välissä. NamNamNam... Tarjolla oli myös maitosuklaakreemi & kirsikka- ja vadelmasalaattia sekä sitruunapannacotta & mustikkahyytelöorvokkia. Italialaiset tilaisuudet ovat kyllä ihan parhaita. Kengät ja vaatteet ovat namuja, viini samettista, seura pulppuilevaa ja tarjoilut kuin koruja. Sitten se tärkein eli Ne Vaatteet. Laadukkaita tekstiilejä - villaa, silkkiä, tweediä. Italialaista designia nuorekkaalla ja modernilla otteella, helppokäyttöisiä leikkauksia, täydellisesti istuvia kynähameita, muhkeita neuleita. Ihania laukkuja pehmeästä nahasta, villakangastakkeja, korkokenkiä - sellaisia joilla voi kävellä. Erikoisuutena pitää sanoa, että Personan kokoluokitus ei rajoitu eteläeurooppalaisen pikkuruisiin kokoihin vaan valikoima jatkuu reiluihin kokoihin asti, joten merkkiä voivat käyttää myös ne suomalaiset jotka rakastavat italialaista tyyliä mutta joille tavalliset italialaiset koot ovat ikävän tiukkoja.   Tässä muutamia tunnelmakuvia näin alkuun: ~ ~ Käväisen haastattelemassa Helenaa ja kuvaamassa valikoimaa parhaiten kuvaavat herkkupalat myöhemmin; tältä illalta sanon enää Buona notte tutti, Ciao! ~*♥*~

Tänään istuin auringonpaisteessa enkä tehnyt yhtään mitään. Tai siis, söin tosi isoja mustikoita. Luin Ellen, Voguen, Art & Decon ja sitten vielä hömppää. Tein jokavuotisen perinteisen H&M -kuvaston syystilauksen. Haaveilin seuraavasta Ranskan reissusta. Mutten vahingossakaan tehnyt yhtikäsmitään järkevää tai yleishyödyllistä. Ja tunsin kuinka mieli oli kirkas ja levollinen. Artikkeli johon olen kerännyt materiaalia kauan rakentui mielessäni ihan itsestään. Vaikka en ole nukkunut kunnolla ikuisiin aikoihin, en kerrankin ollut väsynyt ja uupunut. Ja muistin tämän kuvan:   Ruuhkavuodet (mikä kamala sanahirviö, vähän kuin toinen inhokkini, "arkipäivän sietokyky") saavat ainakin minut välillä (usein!) kadottamaan itseni, vähän kuin tässä kuvassa. Tiedän olevani tuolla sumun keskellä mutta en enää näe selkeästi. Itseäni tai ympärilleni. Jos et ole aikoihin kuullut omia ajatuksiasi eikä elämäsi anna sinulle tilaisuutta hengähtää, suosittelen lämpimästi joogaa. Ainakin omat ajatukseni ja haaveeni näyttävät menevän usein joogasalille piiloon ja sieltä niitä sitten keräilen, hikipisaroiden joukosta... Itse käyn tunneilla joita vetää Sofia, ammattitanssija, joka näyttää ymmärtävän ihmiskehosta kaiken. Pienenpienillä lempeillä ehdotuksilla hän saa tunnin vaikutuksen moninkertaiseksi, ja ulottumaan kehosta mieleen. Sofia katsoo salia syvä rauha silmissään ja käskee meitä pysähtymään hetkeksi, hengenvedon ajaksi, olemaan läsnä siinä hetkessä sensijaan että hyökkäisimme vesipullojemme kimppuun heti kun asana helpottaa. Ja endorfiinit humahtavat, ja koska pysähdymme, rekisteröimme ne täydessä voimassaan. Seuraavan kerran, ja sitä seuraavan kerran jälkeen keho osaa odottaa palkintoaan ja mieli rentoutuu entistä syvemmin. Jotkut ihmiset osaavat ehkä rentoutua ihan itsekin, minulle se on aina ollut vähän hardcorea... Mutta kehitystä on tapahtunut. Nykyään jopa minä uskallan hetkittäin pysähtyä niinsanotusti ruusuja haistelemaan. Kiitos siitä kuuluu tänään Sinulle HanskiYstäväni. Jälleen♥ ♥ ♥.