Sueños...

Tänään istuin auringonpaisteessa enkä tehnyt yhtään mitään. Tai siis, söin tosi isoja mustikoita. Luin Ellen, Voguen, Art & Decon ja sitten vielä hömppää. Tein jokavuotisen perinteisen H&M -kuvaston syystilauksen. Haaveilin seuraavasta Ranskan reissusta. Mutten vahingossakaan tehnyt yhtikäsmitään järkevää tai yleishyödyllistä. Ja tunsin kuinka mieli oli kirkas ja levollinen. Artikkeli johon olen kerännyt materiaalia kauan rakentui mielessäni ihan itsestään. Vaikka en ole nukkunut kunnolla ikuisiin aikoihin, en kerrankin ollut väsynyt ja uupunut. Ja muistin tämän kuvan:   Ruuhkavuodet (mikä kamala sanahirviö, vähän kuin toinen inhokkini, "arkipäivän sietokyky") saavat ainakin minut välillä (usein!) kadottamaan itseni, vähän kuin tässä kuvassa. Tiedän olevani tuolla sumun keskellä mutta en enää näe selkeästi. Itseäni tai ympärilleni. Jos et ole aikoihin kuullut omia ajatuksiasi eikä elämäsi anna sinulle tilaisuutta hengähtää, suosittelen lämpimästi joogaa. Ainakin omat ajatukseni ja haaveeni näyttävät menevän usein joogasalille piiloon ja sieltä niitä sitten keräilen, hikipisaroiden joukosta... Itse käyn tunneilla joita vetää Sofia, ammattitanssija, joka näyttää ymmärtävän ihmiskehosta kaiken. Pienenpienillä lempeillä ehdotuksilla hän saa tunnin vaikutuksen moninkertaiseksi, ja ulottumaan kehosta mieleen. Sofia katsoo salia syvä rauha silmissään ja käskee meitä pysähtymään hetkeksi, hengenvedon ajaksi, olemaan läsnä siinä hetkessä sensijaan että hyökkäisimme vesipullojemme kimppuun heti kun asana helpottaa. Ja endorfiinit humahtavat, ja koska pysähdymme, rekisteröimme ne täydessä voimassaan. Seuraavan kerran, ja sitä seuraavan kerran jälkeen keho osaa odottaa palkintoaan ja mieli rentoutuu entistä syvemmin. Jotkut ihmiset osaavat ehkä rentoutua ihan itsekin, minulle se on aina ollut vähän hardcorea... Mutta kehitystä on tapahtunut. Nykyään jopa minä uskallan hetkittäin pysähtyä niinsanotusti ruusuja haistelemaan. Kiitos siitä kuuluu tänään Sinulle HanskiYstäväni. Jälleen♥ ♥ ♥.