*~ Dalai Laman taikapiirissä ~*
Miten kuvata sanoin suuren ihmisen tapaamista?
Koko valtava Espoon Areena nousee vaistomaisesti seisomaan hänen tullessaan esiin. Eleessä ei ole mitään itse Dalai Laman inhoamaa muodollisuutta - ihmisten kasvot heijastavat vain kunnioitusta, lämpöä, jopa hartautta. Tunteita joita tämä usein ja tarttuvasti nauruun purskahtava hengenmies herättää jo ennen kuin hän on sanonut sanaakaan.
Dalai Laman lämpö ja karisma säteilevät Areenan kaukaisimpaankin kolkkaan. Hän juttelee mutkattomasti punaisella sohvalla istuen, kaukaisen Potalan palatsin heijastuessa taustalle. Tuntui kuin olisin istunut jalat ristissä matolla, yksin hänen tuolinsa edessä jossakin Dharamsalan kaukaisilla vuorilla, ja saanut henkilökohtaisen hengellisyyden oppitunnin. Ja ymmärtänyt kuinka vähän ymmärränkään.
Dalai Laman viesti on kirkas ja kaunis.
Uskonto ei ole erottava tekijä - hän korostaa että myötäntunto on useiden uskontojen ytimessä. Vaikka mikään uskonto ei voi olla universaali, myötätunto on. Ja se lähtee itsestä. Tuntiessaan arvostusta itseään kohtaan ihminen kykenee myös kunnioitukseen ja myötätuntoon muita ihmisiä kohtaan. Perhettään, yhteisöään, ympäristöään kohtaan. Näin yksilötason kilvoittelu, myötätunnon ja lähimmäisenrakkauden etsiminen itsestä, nousee vastaukseksi tämän päivän ongelmille, kuten terrorismille, ympäristökatastrofille ja väestönräjähdykselle.
Tai näin minä sen ymmärsin.
Hän pyytää meitä kaikkia ajattelemaan, toimimaan vastuullisesti, jotta pienellä sinisellä planeetallamme voisi olla tulevaisuus.
Viesti universaalista myötätunnosta kuulostaa yksinkertaiselta. Mutta. Tein pienen testin omasta henkisen kehityksen asteestani. Buddhalaisen munkin kehittämä mielenharjoitus kehoittaa " Kun näen pahaluontoisia kanssakulkijoita, suuren kielteisyyden ja kärsimyksen valtaamina, riemastuen kuin löytäisin harvinaisen aarteen, on minun kohdattava heidät rakkautta vaalien".
Sovelsin tätä käyttäen henkisenä harjoitusvälineenäni eräitä perussuomalaisten kansanedustajia. Jo ensimmäinen hapuileva kokeilu osoitti, että valaistumiseeni on vielä matkaa.
Politiikasta puheenollen. Ihan pakko on mainita miten äärimmäisen pettynyt tällä hetkellä olen oman maani johtoon.
Ministereistä ainoastaan Heidi Hautala tapasi Dalai Laman. Presidenttiehdokkaista vain Pekka Haavisto. Joka on muutenkin osoittanut elämässään ja työssään sellaista siviilirohkeutta että harkitsen kyllä jo kerran tekemääni äänestyspäätöstä uudelleen.
Nykyinen presidenttimme on julistautunut arvojohtajaksi. Kuinka uskottava arvojohtaja on presidentti, jolta löytyy aikaa Conan O'Brienin tapaamiseen mutta ei koskaan Dalai Lamalle?
Englannin kielessä on sanonta josta pidän: "Put your money where your mouth is".
Puhe on tyhjää. Teot ratkaisevat.
Ja tyhjää on myös - ainakin tässä yhteydessä - puhe pienestä maasta jonka pitää sopeutua, tai reaalipolitiikasta ja rahasta.
Katsokaa pientä Viroa. Sekin on tottunut selviytymään "reaalipolitiikan" paineissa. Tästä huolimatta Dalai Laman tapasivat viisi ministeriä, pääministerin sijainen ja maan presidentti. Presidentti Ilves lausui "Tiibetin uskonnollinen ja kulttuurinen luonne on ainutlaatuinen ja sen vaaliminen ja säilyttäminen tuleville sukupolville on yksi aikakautemme tärkeimpiä humanitäärisiä tehtäviä."
Iso käsi presidentti Ilvekselle.
Viron suurilevikkisin lehti Postmees ilmoitti pääkirjoituksessaan, että vapaan maan ihmiset tapaavat ketä haluavat. Arvopolitiikkaa ei voi vaihtaa "reaalipolitiikkaan" rahan vuoksi. Ja tämä kaikki, vaikka Kiinan Tallinnan-lähetystö ilmoitti että Dalai Laman vierailu vahingoittaa maiden suhteita ja syytti Viroa puuttumisesta maan sisäisiin asioihin.
Iso käsi Viron lehdistölle.
Voidaan tietysti inhorealistisesti väittää, että Viron kauppa Kiinan kanssa on niin pientä että hyvähän heidän on rellestää. Mutta kiinankauppa ja maiden suhteet ovat taatusti tärkeitä USA:lle.
Barack Obama tapasi Dalai Laman heinäkuussa. Kiina ei riemastunut. Elämä jatkuu.
Norjan pääministeri Jens Stoltenberg - joka viimeaikaisella toiminnallaan on noussut raskaiden arvojohtajien ja valtiomiesten sarjaan - lausui Utoyan uhrien muistotilaisuudessa, että vaikka Norja on pieni maa on sen kansa (yhteisöllisyydessään) suurta.
Niin se vain on. Put your money where your mouth is.
Mutta takaisin itse vierailuun.
Millaisen jäljen Dalai Lama minuun jätti? Sillä jäljen hän teki, lähtemättömän.
Ensimmäiseksi mieleeni tulee hänen naurunsa; aito, lämmin, ihana. Vaikka hän tietää niin paljon, hän jaksaa nauraa - maailmalle, elämälle, itselleen. Ja aina hänen huumorinsa on herttaista ja itseironista.
Kysyttäessä mitä hän ehdottaisi ratkaisuksi väestöräjähdykseen hän ehdottaa että ihmiset hakeutuisivat enenevissä määrin munkeiksi ja nunniksi, joko buddhalaisuuden tai katolilaisuuden kautta. Ja nauraa päälle hersyvästi.
Kun häneltä kysytään neuvoa lasten kasvattamiseen myötätuntoisiksi ja vastuullisiksi maailmankansalaisiksi, hän hekottelee että yleisö tietää varmasti asiasta häntä, munkkia, enemmän.
Minulle Dalai Lama on Rauha. Sydämellisyys. Aitous. Epäitsekkyys. Vaatimattomuus.
Hän sanoo että nuorissa on toivo. He voivat muuttaa maailman.
Minä näen toivon Dalai Lamassa.
~*♥*~
