*~ Esplanadi auringossa ~*

Toisinaan Helsinki ei tunnu kaupungilta vaan kylältä. Mutta hyvällä tavalla. [caption id="attachment_4304" align="aligncenter" width="500" caption="Strindbergin terassilla"][/caption] Silloin kun kävelee pitkin auringonpaisteista Esplanadia ja saa yllätyskutsun liittyä seuraan, ja apua painavien laukkujen kantamiseen... Kun kesken promenaadin päätyykin ex tempore kuuntelemaan kiinnostavaa bisnesideaa (kiitos Tove!). [caption id="attachment_4338" align="aligncenter" width="500" caption="Ben ja maailman suloisin Zarmina"][/caption] Zarmina on uusi ystäväni, joka kutsui minut tähän tilaisuuteen. Vaikka olen tuntenut hänet vasta pienen hetken, tiedän jo, että hän on yksi herttaisimmista ja aidoimmista ikinä tapaamistani ihmisistä. Zarminan elämäntarina on niin inspiroiva, niin humaani, niin kitkeränsuloinen kertomus surusta ja menetyksestä sekä positiivisuuden voimasta, että kaikkien pitäisi se kuulla. Ainakin eräiden perussuomalaisten kansanedustajien. Oli ihan pakko sanoa. Sorry.  Zarmina kertoi juhlista joissa Ben oli yllättäen tullut kertomaan haluavansa esitellä hänet "yhdelle naiselle". Joka osoittautui presidentiksemme. Jonka seurueessa oli myös eräs Juhani Kaskeala. Joten Zarmina pääsi kertomaaan oman - monia äänekkäitä tahoja viisaamman - näkemyksensä Afganistanin siviileiden hädästä, pakolaisuudesta, ja suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisesta suoraan Puolustusvoimain ylipäällikölle ja komentajalle. Jota puolestaan seurasi kutsu linnan juhliin. Oikea elämä on niin paljon tarua kiinnostavampaa.. Matkan jatkuessa toisaalla, toisella terassilla, toiset kahvit toisten ystävien kanssa... [caption id="attachment_4341" align="aligncenter" width="500" caption="Ihanat naiset Fredalla"][/caption] Näyttää siltä kuin koko Helsinkini olisi päättänyt imeä itseensä kesän viimeiset lämpimät auringonsäteet. Minä muiden mukana.

Rakastan näitä raikkaita elokuisia viikonloppuja kun kapungin kadut ovat täynnä hulinaa, auringon lämpöä, hymyjä ja vilskettä. Elämää. Ihmiset ovat palanneet kaupunkiin kesäpesistään mutta lämpö houkuttelee viipyilemään ulkona. Eilen kun astuin keskusta-asunnostamme pikkuaukiollemme, oli siihen pystytetty pop-up kahvila! Ja pieni plazantapainen oli täynnä iloisia ihmisiä kakkukahveilla, kuin parhaissakin kyläjuhlissa. Mikä ihana päivä. Liittäisin tähän vielä Maija Vilkkumaan biisin Kesä mutten nyt kehtaa kolmatta kertaa tänään... Sitä kuitenkin kuuntelin uudestaan ja uudestaan tätä kirjoittaessani:-). ~*♥*~