Poikani sulkeutuivat huoneeseensa. Salaseura, äideiltä pääsy kielletty.
Salaseurasta tuli delegaatio tiedustelemaan:
- Äiti mikä on sun lempiväri?
- Viininpunainen.
Seuraava tiedustelija lähetettiin:
- Äiti saadaanks me ostaa viininpunaista maalia, tosi paljon?
???
Iltakylvyssä salaseuralaisten riveistä alkoi tihkua tietoa. Ensimmäinen salainen tehtävä oli hankkia minulle linna synttärilahjaksi.
Piti vielä varmistaa että tulisi varmasti oikeanvärinen.
~*♥*~
Olin oikein toimeliaana kirjoittamassa tärkeää artikkelia, kun läppärini alkoi vinkua ja välkytellä valoja minulle (tapahtuuko teille muille tällaista? oikeasti, se vinkui ja vonkui) ja sitten sanoi kaiken yhteistyön irti. Screeni pimeni eikä mikään sitä enää piristänyt.
Kokeilin sitten vanhempaa kannettavaani, jossa puolestaan näppäimistö petti kirjain kirjaimelta.Yritä siinä sitten tuottaa laadukasta tekstiä kun kirjaimista ensin ei toimi 5 ja määrä vain lisääntyy. Kerron vain että laitoin sekä mielikuvitukseni että synonyymisanakirjan lujille.. Arghh.
Päätin piristää mieltäni kuuntelemalla Billie Hollidayta - hänkään ei tarvinut toimivaa pc:tä - mutta valitettavasti hifisysteemilläni on ikää yhtä paljon kuin huumorintajua. Se soittaa ihan mitä huvittaa ja kun sitä ei huvita niin ollaan päiväkausia ilman musiikkia. Erityisesti sen tilannetaju on pahasti hakusessa.
Siivouspäivänä se suostuu soittamaan vain jotakin melankolista ja murheellista ja kun oloni on oikein traaginen raikaa meillä hilpeä pop. Raakkine todellakin suostuu eri päivinä soittamaan eri levyjä (joitakin rakkaimpiani se ei soita ikinä) ja levyjen sisälläkin se pomppii biisien yli kun huvittaa. Lemppareideni, yleensä.
Tämän kodin elektroniset vempaimet inhoavat minua.
Tunne alkaa olla molemminpuolinen.
Kun tähän vielä lisätään telkkari joka on enemmäkin bubbly belly kuin flat screen -mallia joltain menneeltä vuosikymmeneltä - enkä edes aloita sen toimivuudesta - olen kyllä valmis täyttämään tämän kodin high techillä jonkin onnettoman ongelmajätepisteen.
Koska mikään ei toimi, palataan sitten perusasioiden äärelle.
Rita-tätini lähetti minulle tämän kauniin Irwinin sanoituksen inspiraatiota tuottamaan:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita,
kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
*
Luin tämän mielessäni hiljaa muutaman kerran. Mieli on levollinen ja rauhaisa.
Kiitos Rita.
Kauniita unia teille rakkaat.
~*♥*~
Rakastan Anna-Leena Härkösen kirjoja. Erityisesti Avoimien ovien päivän, Loppuunkäsitellyn ja Heikosti positiivisen olen lukenut puhki. Suurin piirtein jonotan kirjakaupan oven edessä aamuna jolloin hänen uutuutensa julkaistaan. Tyypillisenä kaikki tai ei mitään -persoonana hautaudun sitten sohvannurkkaan - mielellään viltti, kuppi teetä ja kynttilänvalo seuranani - ja ilmestyn taas ihmisten ilmoille kun jokainen sana on ahmittu. Sielu latautuneena ja jalat tukevasti irti maasta leijaillen.
Olotila jota tarvitsen säännöllisesti.
Joistakin kirjoista minulle tulee vieroitusoireita enkä raaski päästää niitä käsistäni. Jos kirja kestää sen, saatan lukea saman opuksen vielä toisenkin kerran; hitaasti, nauttien ja sinne tänne hypellen. Vähän niin kuin rakkainta musiikkiaan kuuntelee uudestaan ja uudestaan, löytäen aina vain uusia sävyjä ja sävähdyksiä.
Älkää siis hämmästelkö jos minusta ei kuulu hetkeen pihaustakaan... Yöpöydälläni odottaa myös Tervon uusin Layla. Kunnioitan ja arvostan alkusysäystä joka sai Tervon tarttumaan aiheeseensa. Muistatteko? Virolainen kehitysvammainen nainen oli houkuteltu Suomeen lupaamalla hänelle lastenhoitotyötä. Joka osoittautui prostituutioksi, vai pitäisikö sanoa orjuudeksi. Häntä pidettiin vangittuna Helsingin Liisankadulla. Aivan naapurissamme, kahden kadun päässä pienestä turvallisesta kodistani. Käsittämätöntä.
Tervo järkyttyi tästä niin että tapahtumasta syntyi Layla, kirja kurdinaisesta joka päätyy ihmiskaupan uhriksi Suomeen.
Rakastan Tervon lausetta "sielulla ei ole sukupuolta" kun ihmeteltiin miten hän miehenä voi kirjoittaa naiskaupasta ja naisprostituutiosta.
Tapani uppoutua niin totaalisesti kirjaan, musiikkiin tai elokuvaan - onneton jumittaminen, sanoisi joku - toisinaan hieman ärsyttää läheisiäni... Ja herättää hilpeyttä joissakin vähemmän läheisissä. Aikanaan, kun Piano-elokuva ilmestyi, leffateatterin ovimies oppi toivottamaan minut (jälleen) tervetulleeksi matineaan etunimeltä. Olin köyhä opiskelija eikä minulla oikeasti olisi ollut varaa käydä katsomassa sitä ihan joka päivä... Mutta kaurapuurollakin elää, olen huomannut.
Ah. Odotusarvo seuraaville päiville on valtava. Antakaa palaa, Anna-Leena ja Jari! Viekää jalat altani.
Don't you just adore Lauren Bacall... That husky voice and the sultry look...
Not to mention the chemistry with Bogart. I love each film noir they made together. Pure class.
Remember Bacall's line "
You know how to whistle, don't you? Just put your lips together and... blow."
This slick prank call scene from the Big Sleep is one of my all time darlings as they seem to be having so much fun together...
~*♥*~
