LadyBohemia RSS

Rakkaat rakkaat LadyBohemian lukijat, tänään olen riemuissani sillä sivuilla on kävijöitä jo yli 2000!!! Ja kerroin blogista ystävillenikin vasta Uutena Vuotena! Wow. Kiitos Marjo, Serge, Elina ja Senja!!! Ilman innostustanne, tukeanne, sparraustanne ja KOODAUSTANNE ei olisi blogia. Sylintäydeltä ruusuja teille kaikille ystäville, jotka olette lähteneet kanssani matkalle nauttimaan elämän pienistä ja suurista iloista! Ruusujen lisäksi voin luvata teille (lähi)tulevaisuudessa entistä kauniimpia elämyksiä sillä tämän etapin kunniaksi rakas mieheni on luvannut minulle lahjaksi oman kameran! Niin, minulla ei ole minkäänlaista (toimivaa) kameraa, mikä on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi tuoreella bloggaajan urallani. Varsinkin kun pyrin tekemään useamman postauksen päivässä. Tähän mennessä kuvani on otettu ystäviltä (halaus Hanski, Allu, Eric, Lydie, Noora & Anoppi!) lainatuilla kameroilla, joista jokaisella on aivan omanlaisensa sielunelämä. Nyt on aika hypätä vakisuhteeseen ikioman kameran kanssa ja tutustua kunnolla. Seuraava askel lienee oman kannettavan hankinta, mutta siitä lisää myöhemmin...

Ranskan antiikkimarkkinoiden aarteita joiden oikea koti olisi ollut eräs tietty helsinkiläinen ullakkohuoneisto: näitä ihanuuksia en saanut tuotua mukanani, en vaikka olisin hypnotisoinut lentokenttävirkailijat. Tai elänyt vuoden kaurapuurolla. No, joissain tapauksissa se vuosi ei olisi ihan riittänyt.. Nämä jumalaisen kauniit 1800-luvun lopun pitsiverhot olivat kotoisin pariisilaisesta linnasta ja antiikkimarkkinoilta ne muuttivat kartanoon Irlannin maaseudulle. Moinen vääryys kirpaisee vieläkin.. Me olisimme kuuluneet yhteen.. Antiikkituoli, joka olisi sopinut verhojeni viereen. Vaikka kuinka venytin mielikuvitustani en keksinyt tapaa salakuljettaa kahta tällaista kotiin. Rajansa on ranskalaistenkin lentokenttäviranomaisten joustavuudella, valitettavasti. Hmmm... Muut aarteet olen tainnut saadakin tavalla tai toisella keploteltua kotiin.. Sitten on vielä uusi YYA-sopimukseni anopin kanssa. Hän jemmaa minulle niitä ihanuuksia joita ilman en VOI elää mutta joita en millään ilveellä saa mukaani Suomeen. Mutta niistä kuvia myöhemmin...

á la Oona Elena Kassila

Lasten vastauksia kysymykseen "Mitä rakkaus on?" (Cosmic Dreamer) "When someone loves you, the way they say your name is different. You just know that your name is safe in their mouth." - Billy, age 4 "Love is like a little old woman and a little old man who are still friends even after they know each other so well." - Tommy, age 6 "Love is what's in the room with you at Christmas if you stop opening presents and listen." - Bobby, age 7 "Love is when you tell a guy you like his shirt, then he wears it everyday." - Noelle, age 7

Kotona lämpimässä, lopultakin. Autoni juuttui kuoppaan lumi- ja jääkimpaleiden keskelle niin etten saanut sitä liikahtamaan senttiäkään. Huhkin kaikkien autosta löytyvien aseiden kanssa (lapiota ei sattunut olemaan mukana:-) jäälohkareiden kimpussa ilman mitään tulosta. Olin juuri ostanut ruusuja äidille ja ruusut näyttivät kestävän kylmää vielä heikommin kuin minä. Yht'äkkiä viereeni laskeutui salskeita herrasmiehiä viereisen talon katolta (oikeasti!). He olivat olleet puhdistamassa kattoa lumesta huomatessaan Damsel in Distress -tilanteeni. Tuossa tuokiossa autoni oli lapioitu ja työnnetty vapaaksi:-). Ritarillisuus elää ja voi hyvin. Krunikassa. Creamin suloinen tunika, jossa ihanat virkatut pitsihihat. Ruusu Ranskasta, pääkuvassa sama ruusu on hiuksissani:-).