LadyBohemia RSS

Tämä Timo Kelarannan valokuva - ja sen tarina - kosketti minua todella. Timo kertoi ottaneensa kuvan kävellessään Ateenassa tutustuen kaupunkiin, vailla tarkempaa päämäärää. Pienellä sivukadulla hän näki likaisen ikkunan läpi balettistudion jossa olivat harjoitukset meneillään. Hän nappasi kuvan harjoittelevasta parista jättäen sen autenttiseksi, likaista ikkunaa ja siihen piirrettyjä kuvioita myöten. Mielestäni kuva on täydellinen juuri tällaisena. Kuvan nimi on Le Cadeau - Lahja. Annoin sen miehelleni huomenlahjaksi.

Ihana roosa helmipaljettimekkoni, suosikki kesäjuhliin ruusutarhassani eli terassillamme: Perustan villipuutarhan terassillemme joka kevät, ja joka kesä siitä tulee hieman edellistä villimpi ja hauskempi. Kuvia sitten ensi kesänä.. Eksyin Cannesissa vintage-liikkeeseen, joka oli auki viimeistä päivää ja tyhjensin heidän henkarivarastonsa. Nyt meillä on henkarivalikoima josta löytyy malvan-, roosan- ja kirkkaiden helmien värisiä henkareita. Anoppi ja Mies olivat liikuttavan yksimielisiä kysyessään (jälleen kerran) yhteen ääneen: "Mutta TARVITSETKO sinä niitä?" Hmph.

Monien muiden lahjojensa ohella Siskoni on leipureiden aatelia. Niinpä oli selvää, että kun hän järjesti pikkuiselleen ristiäiset, niistä tuli sitten maailman kauneimmat.

Kaiken tämän hän taikoi ITSE pöytään:

Ruusun terälehtiä. Kaikkialla.

Pikkuisen luonteen mukaisesti teemana oli enkeli:

Sisko siis organisoi maailman suloisimman ja romanttisimman ristiäistilaisuuden, työsti yli kolme kuukautta yötäpäivää maailman kauneinta pojan nimeä ja kaiken tämän vaivan jälkeen pikku murusen kutsumanimeksi jäi Köpi.  

Minä pidän Köpistä. Ja - anteeksi! - mielestäni se sopii erinomaisesti juuri tälle pikkuiselle sankarille. Mutta ymmärrän Siskoa (se hänen keksimänsä nimi on maailman suloisin pienen pojan nimi:-) **

Café Engel Helsingin Senaatintorin laidalla oli yli kymmenen vuoden ajan olohuoneeni.  Siellä kirjoitin (käsin!) 20-sivuisia kirjeitä rakastuttuani opiskelijana maailman toisella puolella internetin ulottumattomissa asuneeseen taiteilijaan. Siellä tein graduni. Engelissä olen lukenut ihania kirjoja. Haaveillut sisustuslehtien taikaa. Tai vain istunut kynttilänvalossa ja kuunnellut jazzia, Nina Simonea, Billie Holidayta... Nauttinut impromptu konsertista, kun joku omistajan tuttava tai vakiasiakas yllättäen sai inspiraation  ja istahti takahuoneen flyygelin ääreen. Engelissä olen viettänyt hääjuhlia, tasavuosijuhlia, kesän avajaisia... Kahvilan sisäpiha on helsinkiläinen legenda. Siellä järjestettiin joka vuosi kesän avajaiset, joissa (yleensä eurooppalainen indie-tyylinen) elokuva sai ensi-iltansa. Usein paikalla oli myös elokuvan ohjaaja tai näyttelijöitä. Samppanja virtasi ja pöydät notkuivat juustoja, quicheja, salaatteja, macaroneseja, mansikoita.. Illan pimentyessä hiljennyimme sisäpihalle katsomaan elokuvaa. Viileällä ilmalla saatavilla oli vilttejä joihin kääriytyä. Viiniä tai vaikkapa kaakaota oli tarjolla elokuvan ajan. Toisinaan lauha kesäsade ropsahteli hiljaa sisäpihan päälle viritettyyn kangaspressuun, korostaen romanttista tunnelmaa.  Ah. Kaakao, croissant, tuoremehu ja perusteellinen juttutuokio Engelissä oli myös traditio josta pidimme kiinni rakkaan kummityttöni kanssa. Kun kuulimme että Engelin talo menee parin vuoden remonttiin eikä kahvilaa ehkä enää avata, kuvasi kummityttö huolellisesti kaikki traditiomme elementit meille muistoksi. Engelin läksiäisistäkin (jotka olivat aikamoinen elämys, niistä lisää myöhemmin...) tulin kotiin yhden pikkuisen vanhan kaapin kanssa, joka tuo nyt omaan olohuoneeseeni Engel-tunnelmaa:-). Lienee tarpeetonta mainita, että LadyBohemiaa kuuluisi oikeasti kirjoittaa Café Engelissä. Toivottehan kaikki kanssani tosi lujaa että Engel palaa ja saan olohuoneeni takaisin. On ikävä!

Ihanat käsintehdyt utuisenharmaat pitsiset ranteenlämmittimet, Oona Elena Kassila. Sormus hopeaa,  vintage, n. 1920-luvulta. Ostettu Kiseleffin basaarin Curiosasta.