The Ones That Got Away

Ranskan antiikkimarkkinoiden aarteita joiden oikea koti olisi ollut eräs tietty helsinkiläinen ullakkohuoneisto: näitä ihanuuksia en saanut tuotua mukanani, en vaikka olisin hypnotisoinut lentokenttävirkailijat. Tai elänyt vuoden kaurapuurolla. No, joissain tapauksissa se vuosi ei olisi ihan riittänyt.. Nämä jumalaisen kauniit 1800-luvun lopun pitsiverhot olivat kotoisin pariisilaisesta linnasta ja antiikkimarkkinoilta ne muuttivat kartanoon Irlannin maaseudulle. Moinen vääryys kirpaisee vieläkin.. Me olisimme kuuluneet yhteen.. Antiikkituoli, joka olisi sopinut verhojeni viereen. Vaikka kuinka venytin mielikuvitustani en keksinyt tapaa salakuljettaa kahta tällaista kotiin. Rajansa on ranskalaistenkin lentokenttäviranomaisten joustavuudella, valitettavasti. Hmmm... Muut aarteet olen tainnut saadakin tavalla tai toisella keploteltua kotiin.. Sitten on vielä uusi YYA-sopimukseni anopin kanssa. Hän jemmaa minulle niitä ihanuuksia joita ilman en VOI elää mutta joita en millään ilveellä saa mukaani Suomeen. Mutta niistä kuvia myöhemmin...