LadyBohemia RSS

Postipoika kantoi minulle tänään paketin Pariisista. Voi miten onkaan kiva aloittaa postaus näin.... Maanantaista puhumattakaan. Sain tällaiset! Valitettavasti en ole vielä niin kokenut bloggaaja että yhdellä kädellä toisesta otetut kuvat olisivat kovin edustavia... Tällaisen otoksen sain räpsäistyä, mutta värit ovat kyllä ihan pielessä. Oikeasti rannekkeet ovat hienointa ranskalaista ducantel-pitsiä, ja täydellisen roosanväriset (värin nimi Bohemian Rosalia kuvaakin sitä ihan nappiin). LaceCuffs 100% Handmade in heaven, by Oona Kassila.

Emma-gaala -asuni on kuin Tuhannen ja yhden yön saduista. Ohutta kultabeigeä sifonkia, helmikirjailuja, intialaisia bangelseja, sulkia hiuksissa... Pisteenä i:n päällä rakkaat viininpunaiset mokkasaappaani...

Happy? Very much so!!!

Ihana mekkoni on Andersen&Lauthin, ensimmäinen islantilainen asuni. Ja heti yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Olen ihaillut tämän Lontooseen asettuneen islantilaiskaksikon tyyliä jo kauan, mutta heidän vaatteitaan on ollut vaikea löytää Suomesta. Niin, soitin perjantaina viiden maissa Kokkolaan Sköna Claran ihanalle Camillalle valittaen että minulla ei ole MITÄÄÄÄÄN päällepantavaa huomiseen Emma-gaalaan. Camilla (päinvastoin kuin kotijoukkoni...) otti murinani välittömästi vakavasti, ja puolen tunnin sisällä tämä täydellinen luomus, nyt ihanin lempimekkoni, oli Matkahuollon kyydissä matkalla Helsinkiin. Camilla soitti perään kaksi kertaa varmistaakseen että mekko ehtii, mistä voin sen hakea ja vielä toivottaakseen hauskaa iltaa. Camilla, olet aarre ja yksi maailman sydämellisimmistä ihmisistä. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Saappaani ovat vintagea. Lempiväriseni, täydellinen tumman viininpnaisen sävy. Ihanaa  pehmeää mokkaa, niillä voi shoppailla vaikka Pariisin läpi, tai tanssia koko yön... Molempia olen kokeillut...

Rakkaan ystäväni sohvannurkka, yksi lempipaikoistani koko maailmassa:-). Istuimme hetken maailmaa parantamassa ennen gaalajuhlaa. Oletteko huomanneet; etkot ovat usein illan se kaikkein ihanin osa... Käsirenkaani ovat aidot intialaiset, ajalta jolloin asuin hetken Kalkutassa. Niiden mukana kulkee miljoona muistoa.

Hiuskoruni, roosanvärinen sulka, Accessorize.  Sormus antiikkia, Ranskasta. Matkalla tekemään lisää muistoja..

Näistä kuvista ei oikein saa mitään selvää mutta pidän niiden tunnelmasta niin että laitoin ne nähtäväksenne, silti.

Gaala alkoi suorastaan loistokkaasti: saimme oman kahden hengen pöydän ihan Barona Areenan ylä(aitiosta?), Sony Centeriltä. Se olikin ylellinen tapa nauttia illasta; tarjoilija kantoi kuohuvaa pöytään ja huolehti meistä, onnistuimme jopa syömään ihanat ateriat samalla kun nautimme gaalasta! Nammmm.

Jenni Vartiainen oli kaunis niin kuin aina, korkeissa koroissaan ja Kirsi Nisosen hopeahaalarissa.

Mutta kaunis ja erittäin rock oli Johanna Koivukin, noutaessaan Simo Rallin kanssa Lauri Tähkä ja Elonkerjuun puolesta bändin viidennen (!) yleisöemman. Huh. Jenni puhdisti pöydän Emmoista, ja esitti vielä gaalan lopuksi hienon keikan. Taustalla soitti orkesteri joka näin maallikosta näytti ihan täysiveriseltä sinfoniaorkesterilta.

Pahoittelen että tämä postaus on aika Jenni Vartiainen -painotteinen... Mutta se kuvaa tämän vuoden Emma-gaalaa varsin osuvasti.

Todellinen sääli nimittäin oli, että monet ennalta vahvistetut esiintyjät olivat ilmeisesti peruuttaneet (?); tästä ei tiedotettu mitään mutta esimerkiksi kovasti odottamiani PMMP:tä ja Von Hertzen Brotherseja ei gaalassa näkynyt. Tämä laski hieman meidän tunnelmaamme, ja ilmeisesti aika monen muunkin, sillä yleisö alkoi poistua jo varsin aikaisessa vaiheessa. Erityisen kurjaa tämä olli Jennille, jonka keikan lopussa suuri osa areenasta oli tyhjä. Itselleni oli myös pettymys, että gaala järjestettiin tällaisella massa-areenalla joka väkisinkin söi illan tunnelmaa ja intensiteettiä. Tai ehkä viime vuoden kokemus; mahtavat esiintyjät ja miltei intiimi tunnelma vain olivat jääneet mieleeni liian vahvasti.

Joka tapauksessa me kuuntelimme viimeisenkin biisin kohteliaasti loppuum mutta päätimme jättää tällä kerralla jatkot kokonaan väliin. Viime vuoden jatkot olivat niin hauskat, että pidimme mieluummin kiinni sen muistosta. Vaikka (tai ehkä sen vuoksi) tänä vuonna meidät oli ihan kutsuttu, kun viime vuonna jouduimme... öhm... kuokkimaan tiemme virallisille jatkoille...  Mikä puolestaan onkin sitten ihan oma tarinansa... LadyBohemia signing over and out:-).

Viime yönä heräsin kaksi kertaa painajaiseen, huutaen. Toisella kerralla onnistuin jopa tippumaan sängystä samalla. En ole moisessa onnistunut aikuisena aikaisemmin. Onneksi olemme ystäväni kanssa huomisiltana menossa Emma-gaalaan. Olemme molemmat todellakin ansainneet breikin. Kävimme gaalassa ja jatkoilla viime vuonnakin ja ilta oli kerrassaan hieno. Peacock-teatterissa esiintyi Chisu sielua hyväilevän kauniisti, PMMP räjäytti sekä lavan että potin, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu rokkasivat intensiteetillä ja energialla jota ei muilla keikoilla näe eikä koe. Baseballs-pojat olivat... no, söpöjä.  Tänä vuonna odotan erityisesti PMMP:n esitystä, Von Hertzen Brotherseja ja Jenni Vartiaista. Tilasin juuri ihan uskomattoman kauniin mekon iltaa varten... Ajoissa kuten aina. Onkohan Matkahuolto auki lauantaina... Kerron teille sitten illan tähtihetkistä, jos ja kun niitä koemme:-). Huomisen kunniaksi: Jenni Vartiainen: Nettiin. Toivoisinpa että olisin puvustanut ja lavastanut tämän videon... Tämän ja kaikki Chisun videot...

Noora päätti näyttää minulle Helsingin toisenlaiset kasvot. Ei, hän ei vienyt minua Tornin wc:hen...

Mutta tunsin lentäväni tosi korkealla, rakas Helsinkini jalkojeni juuressa... Meistä erottaa piinallisen selkeästi kumpi on syntyperäinen kruununhakalainen, ja kuka on jostakin... kröhm. Ihan muualta. 

Hiukseni alkoivat inspiroida Nooraa - erittäin kätevää sillä olen äärimmäisen kyllästynyt omaan ponnarilookkiini. Noora ilmoitti että nyt aletaan kokeilla kampauksia - etenemme kuulemma boheemista kiharapilvestä ja Breakfast at Tiffany's -nutturaan! Jeeeeee!!!! Haluan ehdottomasti joksikin erityiseksi illaksi sellaisen Lauren Bacall -kampauksen - olen yrittänyt ja yrittänyt mutta lopputulos ei kertakaikkiaan ole ikinä sinnepäinkään.  Noora puolestaan on supertaitava - hän meikkaa ja stailaa koko kaveripiirinsä kaikkiin mahdollisiin juhliin. Joten, odotettavissa todella upeita kampausvinkkejä!  Kuvissa päälläni on ihan paras talviasuste, huivi jonka voi kietoa kaulaan, ylävartalon suojaksi tai vetää pään yli hupuksi. Lämmittää ihanasti, ja näyttää hyvältä kaiken kanssa ja kaikilla tavoilla kiedottuna. Ainoa vika on että se on Nooran. Pah. Missoni-tyylinen, kultalangalla koristettu ranskalainen neulemekko on aarre löytöretkeltä erään Helsingin ihanan putiikin omistajan OMALLE vaatekaapille. Rakas sormukseni on vintagelöytö. Jos joku näkee tällaisia huiveja myynnissä, vinkatkaa minulle! Noora kutsuu sitä identiteettihuiviksi; käy kaiken kanssa, sen sisällä on ihanan lämmintä, sen voi jopa vetää hiuksille ja hups! kukaan ei tunnista sinua. Eri kätevää jos ole ei ole turhan sosiaalinen. Tarvitsen tällaisen ehdottomasti.

Luin viikonloppuna Elizabeth Gilbertin kirjaa (jonka elokuvaversio pettää pahasti - uskomatonta sinänsä, sillä siinä esiinytvät suosikkini Javier Bardem ja James Franco. JA Intia, Bali & Rooma. Niin ja Madame Roberts taivaanhimmentävine hymyineen.) ja inspiroiduin miettimään minkä viisauksien mukaan haluaisin elää, ainakin tällä hetkellä. Seuraavat tulivat mieleeni: Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille joka on valmis ottamaan niitä vastaan - Muumipappa ...Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä - A. Saint-Exupery I speak heart - Odd Molly Jokainen rakkaus muuttaa ihmistä. Jos olet rakkauden päättyessä sama, et ole todella rakastanut. - Rakkauden aikakirja If you've got a good one, do tell me... Could use some wisdom right about now.