Kotimme ei ole suuren suuri. Pikemminkin pikkuruinen. Mutta siellä on tilaa hengittää.
Kotimme ei ole oikeastaan koskaan tiptop. Pikemminkin tasapainoilen jossakin hallitun ja hallitsemattoman kaaoksen luovassa välimaastossa. Mutta. Mielestäni kotimme on kaunis.
Kotimme on täynnä. Lasten ääniä, maailmalta hilaamiani aarteita, musiikkia. Ystäviä. Mutta.
Kotonamme on hyvä olla ja sinne on aina ihana palata maailman tuulista.
♥♥♥
Tämän Märta Tikkasen repivänkauniin runokirjan olen lukenut uudelleen ja uudelleen, ja aina se puhuttelee minua eri tavoin. Ahmin myös Märtan kirjan Kaksi - kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta sekä hänen miehensä Henkik Tikkasen osoitetrilogian jossa mies puolestaan purkaa paperille oman tarinansa tästä helvetillisestä, alkoholinhuuruisesta, elämää suuremmasta rakkaustarinasta.
Taavi Kassila ohjasi runokirjan teatterinäyttämölle vuonna 2005. Kävin katsomassa näytelmän ja olin sanaton.
Nämä kaksi kirjailijaa asuivat parin korttelin päässä meistä kun he kirjoittivat romaaninsa.
Samanaikaisesti, näyttämättä käsikirjoituksiaan toisilleen.
Samanaikaisesti, eläen tarinaansa.
Ja Mariankadun vanha kakluuni soi pianokonserttoja, alakerran pianistin harjoitellessa.
Ranskassa olin vain, ilman mitään järkevää tekemistä tai suunnitelmaa. Ja laitoin itseni tekemään vain asioita jotka ovat minulle hyväksi.
Hoivasin pikkuisiani.
Nukuin vähintään 10 tuntia yössä.
Tanssin, joogasin, bodypumppasin.
Nauroin. Paljon.
Söin hedelmiä ja vihanneksia kuin pieni eläin.
Luin. Kirjoja joita olin suunnitellut lukevani vuosia ja vuosia.
En nähnyt painajaisia kertaakaan.
Suosittelen pientä lomaa omasta elämästä kaikille. Aurinkoa jos suinkin mahdollista. Olelua, ilman suunnitelmia tai aikatauluja. Heräämistä silloin kun aurinko houkuttelee nousemaan, nukkumista silloin kun väsyttää. Sielun ja ruumiin levähtämistä. Ilman syyllisyyttä, kiirettä, agendaa.
Älä sano että Sinä et pysty. Eihän kukaan pysty.
Mutta joskus on aika hypätä.
[caption id="attachment_3486" align="aligncenter" width="300" caption="Onni on... Halaus rakkaalta."]
[/caption]
Coucou!
Eilen pääsin brocantemarkkinoille, ja kenkäkauppoihin.
Se oli hyvä päivä.
Pengoin onnellisena läpi pöytähopeat (tässä kylpyhuoneen antiikkinen hopeakristallisetti), pitsiliinat, vintagevaatteet ja art deco -korut.
Tällaisen vintagehääpuvun löysin ja pitihän sitä kokeilla, vaikka en nyt suorastaan sellaista tarvitse...
Voisikohan siitä irrottaa hihat ja laittaa tilalle sellaiset elegantit pitkät ja kapeat jotka jatkuisivat pitkinä kolmionmuotoisina kämmenen päälle, sitten vaikka nauhalla kiinni keskisormeen, vähän keskiaikaisen tyylisesti tiedättekö..
Solmittavan pitsivyön koristelisin beigen ja roosanvärisillähelmillä, mielellään pisaranmuotoisilla...
Ja sitten vielä laittaisin tuohon kaulukseen sellaisen Oona Elenan roosan ruusukkeen, joka on koristeltu vintagekorunpaloilla, helmillä ja pitsillä... Mekko oli ihanan syväänuurrettu selästä. Mutta aikamoinen projekti jälleen :-)
Ihastuin tähän kauniiseen sateenvarjoon jonka sitten ostin ja samantien se osoittautuikin aurinkovarjoksi. Eri käytännöllinen Suomen oloissa siis. Mutta kaunis.
Löytyihän sieltä se VintageChanelkin. Onneksi hieman väärän värisenä... Hintakin oli hieman vääränpuolinen..
Ilta-aurinko on niin ihana, lämmin muttei enää häikäisevä eikä polttava.
Ah. Aika inventaariolle terassilla, rosélasillisen kanssa.
Mukaan tarttuivat:
Art deco -kristallihopeakorvikset. Ihanat.
Tässä hieman tarkemmin granaateilla ja pisaranmuotoisella helmellä koristeltu 1920-luvun kaulakoruni.
Ja sokerina pohjalla, Sergio Rossin roosanväriset mokkasandaalit. Unelmankevyet ja pehmeät.
Sanoisin että tavoitin jotakin suorastaan harvinaista.
Täydellisen Ostoskierroksen.
