Niille jotka odottavat tätä äärimmäisen tärkeää tietoa, kerron samantien että roistonmetsästykseni meni mynkään. En saanut Nizzan antiikkimarkkinoilta kiinni rakkaita kenkiäni varastanutta roistoa. Lohdutukseksi löysin sentään tämän 1900-luvun alun riipuksen:
Ajattelin käyttää sitä mustan satiininauhan kanssa...
Muista löydöistä ja elämästä lisää, auringonlaskun jälkeen. Lasten riehaaminen uima-altaalla on niin kutsuvaa että on pakko pulahtaa mukaan ♥.
Mika Myllylä.
Tänään tuntuu niin pahalta. Kurkkasin uutisia ja heti kun näin nimen ja mustan värin, tiesin.
Toivottavasti hän on nyt saanut rauhan. Toivottavasti me kaikki muistamme ajatella häntä, kun meille seuraavan kerran tulee tilaisuus heittää se ensimmäinen kivi.
Ei tällä kertaa muuta.
Pienin poikani kysyi minulta tänään mikä on keijukainen. Selitin parhaani mukaan ja pikkuinen meni ihan mietteliääksi. Pitkän aikaa hän pohti maailmanjärjestystä otsa rypyssä kunnes päätti avautua.
"Äiti. Sinä olet aina ollu prinsessa (lempinimeni kotioloissa:-). Mutta sinähän olet keiju kanssa.
Minulle sinä olet sitten Keijukaisprinsessa."
Vaikka elämässä olisi suruja, on niihin suorastaan mahdottoman vaikea upota tällaisten pikkupoikien kanssa.
~* ♥*~
Maanantaiaamuna poikani pysähtyi kuin seinään kun astuimme ovesta ulos - sangen raikkaaseen - ulkoilmaan.
"Äiti!" hän sanoi kauhistuneena "Kesä on loppu!"
No, jos nyt oikein yritän olla positiivinen niin onhan asiassa aurinkoinenkin puolensa.
Helteellä ja auringonpaisteella en kerta kaikkiaan saanut itseäni raahattua sisätiloihin vaihteleviltä picnic- ja uintireissuilta Tervasaaresta, Pihlajasaaresta, Uunisaaresta, jne. Josta johtuen kämppämme kaaos alkoi saavuttaa (jopa meidän mittapuullamme) monumentaaliset mittasuhteet. Sisään päästäkseen piti oikeasti kiivetä epämääräisten pinojen ja kasojen yli. Sänkyyn piti kaivautua viikkausta odottavien vaatevuorien alle. Mitään silitystä kaipaavaa ei voinut käyttää. Sohvalle ei kerta kaikkiaan mahtunut. Istuimme sitten tyynyillä sohvan vieressä.
Mutta siivoaminen, kun ulkona on yli 30 astetta lämmintä, on vain väärin.
Näin uskon vaikka äiti sanoisi mitä.
Eli jos sade jatkuu vielä pari päivää alkaa meillä olla jo ihan kivaa ja viihtyisää.
Olen jo ottanut varovaisia askeleita siihen suuntaan.
Ostin itselleni ruusuja.
Sarja siis, ei leffat.
Päivän lausahdus tuli Carrielta.
"When I first moved to the city I was totally broke. I had money barely for food. But sometimes I'd buy Vogue instead of food.
It nourished me more."
Been there, done that?
Me too. With shoes.
~* ♥ *~
