Kotimme ei ole suuren suuri. Pikemminkin pikkuruinen. Mutta siellä on tilaa hengittää.
Kotimme ei ole oikeastaan koskaan tiptop. Pikemminkin tasapainoilen jossakin hallitun ja hallitsemattoman kaaoksen luovassa välimaastossa. Mutta. Mielestäni kotimme on kaunis.
Kotimme on täynnä. Lasten ääniä, maailmalta hilaamiani aarteita, musiikkia. Ystäviä. Mutta.
Kotonamme on hyvä olla ja sinne on aina ihana palata maailman tuulista.
♥♥♥
Niin totta! Jos jotain, niin teidän koti on todella kaunis! Jopa silloin, kun kaaos on lähempänä hallitsematonta… Kuten sanoin kerran, se sun “huivilokerikkokin” eteisen kaapissa on mun mielestä aivan ihana :)
Leave a comment