LadyBohemia RSS

Löysin hurmaavan, lahjakkaan ja uskomattoman vaatimattoman modistin, tai sanoisin mieluummin hattutaiteilijan; HopeHatin Helena Toivon. Olen aina niin iloinen kun löydän ihmisen joka uskaltaa toteuttaa itseään ja unelmiaan - Helena on sellainen kaikkein aidoimmillaan. Rakkaudesta hattuihin ja käsityötaiteeseen hän on pitänyt pikkuista boutiquetaan pystyssä miltei parikymmentä vuotta, vaikka upeiden, erikoisten uniikkiunelmien myyminen ei välttämättä Suomessa ole se kaikkein helpoin tie valittavaksi. Leikittelin ja herskyttelin hänen luomuksillaan onnellisena kuin lapsi karkkikaupassa.

Tälle sulkien, sametin ja punaisen verkon ilotulitukselle annoin mielessäni nimen Moulin Rouge:-).

Black Swan -vaikutteinen hiuskoru mustista sulista, kirkkaista kivistä ja mustista kivihiilihelmistä.

Helena on luonut HopeHatiin aivan oman näköisensä miljöön... Moniin hattuihin ihastuin mutta tähän turbaanityyliseen, kameella koristeltuun ihanuuteen suorastaan rakastuin... Helenan mielestä hattu ja minä kuuluimme yhteen, joten hän lahjoitti sen mukaani. Wow! Lämmin kiitos Helena kultainen. Tämä ihana hattu todistaa, että talvihattu VOI olla puhdasta villaa ja käsintehty, pitää korvasi lämpiminä säällä kuin säällä sekä olla upean tyylikäs ja persoonallinen. Vapiskaa kaikki rumat pipot!

Tämän ihanan kameen tilalle voin halutessani myös vaihtaa jonkin muun korun...Minulla on esimerkiksi yksi todella kaunis ranskalainen antiikkinen helmikoristeltu hopeinen koru joka sopisi tähän täydellisesti... Sekä yksi kokonaan mustista kivihiilihelmistä tehty... Kauppakassiksi löysin tämän Breakfast at Tiffany's -kassin. Arkisiin asioihin tekee hyvää saada mukaan hieman tähtisadetta ja muisto tästä leffasta nostaa minun jalkojani välittömästi hieman irti maasta:-) [caption id="attachment_4866" align="aligncenter" width="500" caption="Breakfast at Tiffany's -kauppakassi"][/caption] [caption id="attachment_4864" align="aligncenter" width="500" caption="huomaatteko, varpaillani on jo yritystä.."][/caption] ~*♥*~

Pariisi sateessa, viikonloppu Roomassa:

NÄIN aion oppia lausumaan ranskaa... un jour... Eräänä kauniina päivänä... Ei ihme että Johnny Deppkin oli sulaa vahaa kun Vanessa hänen korvaansa näin kuiskaili... Oli ranskalaisista chansoneista mitä mieltä hyvänsä (tänään minulle osui ja upposi; lapset nukkuvat, lasi punaviiniä, kynttilät sytytettyinä, lämmin viltti ja hyvä kirja odottavat...) on ranska kyllä maailman sensuellein kieli, mielestäni. Ajatelkaa tätä laulua vaikkapa saksaksi... japaniksi... teksasiksi... Ranskalainen tanssinopettajani demonstroi tämän erinomaisen tehokkaasti. Hän antoi ohjeensa (karjahteli) ihan huvikseen välillä saksaksi. Ja väitän että hän oli oikeassa sanoessaan että se näkyi (kärsi) liikekielemme sulokkuudessa:-).

Otsikko viittaa tietenkin erään kansanedustajamme ja eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan kommenttiin Norjan tragedian jälkimainingeissa: "Monikulttuurisuus on hanurista." Sami Sillanpää kirjoitti Hesarissa pari päivää sitten näkökulman joka ilmaisi omia ajatuksiani monikulttuurisuudesta ja siitä itsestään, rasismista, niin paljon paremmin kuin itse osaisin ne muotoilla. Lukekaa tämä ystävät. Peruspelkurit - Sami Sillanpää (HS 17.9.2011) Äänestäjien valitsema lainsäätäjä Jussi Halla-aho (ps) ilmaisi tällä viikolla ihailunsa fasismiin. Halla-Ahon ratkaisu sekä mielipiteenvapauden että finanssikriisin ongelmiin on panssarivaunu. Joukko suomalaisia hurraa. Mitä pelkureita. Panssarivaunu on raukan ase. Itse kömmitään turvaan ja sitten ammutaan suojattomia. Mielipidekeskustelussa sen vastine on nimetön nettikirjoittelu. Se on Halla-ahon kannattajien suosikkipuuhaa. He solvaavat pimeästä, eivätkä uskalla kertoa edes nimeään. Nämä samat pelkurit eivät uskalla kohdata ulkomaalaista muuten kuin pesäpallomaila kädessä. He kavahtavat vieraita kieliä. Heidän itsetuntonsa on niin alamaissa, että he pelkäävät jonkun kouluttamattoman ja kielitaidottoman pakolaisen vievän heiltä puolisot ja työt. He pelkäävät, että maailma on liian kova paikka Suomelle. He vaativat, että nyt on isänmaan sulkeuduttava, eristäydyttävä – laitettava pää pensaaseen. Puput tekevät niin. Halla-ahon ja hänen seurakuntansa suurin erehdys on luulla, että ihmisvihalla on jotain tekemistä isänmaallisuuden kanssa. Ei ole. Rohkeudella on. Suomi tarvitsee naisia ja miehiä, jotka uskaltavat kohdata toisia ihmisiä. Jotka eivät pelkää vastustaa vihaa sanoilla. Joiden itseluottamus riittää selittämään uhkailijoille, miksi mielipide-eroihin oikea ratkaisu ei ole väkivalta. Perusasioita. Mutta Suomessa perusinhimillinen tolkku on monilta kateissa. Rohkeutta tarvitaan pysäyttämään perus-Suomessa leviävät kolme kuolemantautia: tosiasioiden kiistäminen, nostalgia ja ylimielisyys. Tosiasia on, että Suomi ei ole maailmassa yksin, eikä tule olemaan, vaikka kuinka piiloutuisi. Ei voi hoitaa vain omia asioitaan. On uskallettava olla avoin ja kansainvälinen, jotta voi kilpailla muiden kanssa. Jos pelkää pelata, häviää. Myös nostalgia on häviäjien sairaus. Se perustuu uskoon, että parhaat ajat ovat menneessä. Ennen ei ollut paremmin. Mitään puhdasta ja ehjää vain suomalaisten Suomea ei ole koskaan ollut. Eikä suomalaisuus ole muuttumatonta. Jos olisi, olisimme edelleen ruotsalaisia. Entisen muuttumista kutsutaan elämäksi. Vastakohta on muuttumaton eli kuolema. Siksi Suomen kuuluu muuttua. Ylimielisyys vaivaa, kun luulee pitävänsä hallussa mestarillista totuutta, jota muut kieltäytyvät näkemästä. Ne muut vaikuttavat olevan salaliitossa itseä vastaan. Ne vääristelevät ja puhuvat pahaa. Ylimielisyyden sukulainen on itsesääli. Molemmat ovat munapäiden oireita. Suomen pelkureilla on jo vakiintunut tapa reagoida tämäntapaisiin kirjoituksiin. Sen ovat monet poliitikot, toimittajat ja muut julkiset kommentoijat kokeneet. Tapa on masinoida rasistien foorumi hyökkäykseen: nettikommentteihin, sähköposteihin ja soittoihin, joissa uhkaillaan, että pimeällä jokin saattaa osua polvilumpioon. Rohkeiden ei tarvitse pelotella.

Viime yönä näin hassua unta. Se muistutti minua epäritarillisimmasta miehestä jonka olen koskaan, koskaan, ikinä kohdannut. Tämä on pakko jakaa. Olimme vuosia sitten työkeikalla Tansaniassa, pääkaupunki Dar es Salaamissa. Monikulttuurisessa porukassamme sain usein vastata kysymyksiin ja ihmettelyyn siitä miten isäni / poikaystäväni ikinä päästi minut yksin niin kauas. Sen lisäksi että olin monikymmenpäisen joukon ainoa nainen, olin myös porukan nuorin. Maassa jossa auktoriteetti ja ikä kulkevat käsi kädessä sain todella tsempata kaikin voimin kyetäkseni ohjeistamaan ryhmäämme. Kaikesta tästä huolimatta eniten minua jäyti eräs Suomen Pankin ekonomisti. Kutsutaan häntä vaikkapa nimellä Henkka. Henkka oli juuri saapunut maahan ja vaikutti hieman herkkähipiäiseltä. Hänen oli vaikea suvaita vallitsevia olosuhteita; hän kärsi ja vaikersi kuumuudesta, metelistä ja yleisesta kaaoksesta. Vaikka Henkka oli yli 190 pitkä ja sangen raamikas, hän ei myöskään uskaltanut astua hotellimme ulkopuolelle. Kadut pelottivat häntä. Niinpä hän istua nökötti hotellissa, erittäin pahalla tuulella ja erittäin nälissään, sillä hotellin ravintolassa ei päiviin ollut ollut juoksevaa vettä eikä sähköä. Minun kävi sääliksi leivänpalastaan närkkivää kiukkuista Henkkaa. Kävin kutsumassa hänet lounaalle. Ihan lähellä oli kiva ravintola, ja oikeasti kadut olivat aika turvallisia. Lisäksi olin ystävystynyt parin taksikuskin kanssa, jotka pitivät minusta todella suloisesti huolta, veivät turvallisesti perille, saattoivat sisätiloihin ja jopa odottivat ilman maksua kunnes sain tapaamiseni hoidettua tuodakseen minut turvallisesti perille takaisin hotellille. No. Sen sijaan että Henkka olisi iloisena tarttunut ehdotukseeni, hän pohdiskeli happamasti kuinka turvallista seurani hänelle loppupeleissä olisi. Henkka muistutti että olin porukkamme pienikokoisin, ja lisäksi nainen. Hän mietiskeli (ääneen) että vetäisin puoleeni paitsi rosvoja ja ryöstömurhaajia, myös raiskaajia. Siinä vieressä hänellekin voisi käydä jotakin. Niinpä hän laskelmoi että hänen ei tosiaankaan kannattanut poistua seurassani hotellista. Jos haluaisin syödä hänen kanssaan, saisin selviytyä yksin ravintolaan omalla riskilläni ja siellä sisällä hän kyllä voisi syödä kanssani samassa pöydässä. Sitten palaisimme taas hotellille omia teitämme. Etteivät minun ryöstömurharaiskaajani pääsisi häntä häiritsemään. Olin sydänjuuriani myöten pöyristynyt. Ironiaa tavoitellen tiedustelin häneltä miten oli mahdollista että hän oli kuitenkin käynyt kanssani samassa seurueessa illallisella moneen otteeseen. Henkka vastasi pokkana, että hän oli suorittanut todennäköisyyslaskelmia. Jos porukassamme oli viisi miestä hänen itsensä lisäksi, minun mukanani tuomani lisäriski eliminoitui emmekä enää olisi houkutteleva kohde ryöstäjäraiskaajille. Emme sitten koskaan käyneet lounaalla. Mutta Henkan tyttöystävää minun kävi todella kovin sääliksi. Kun oikein raivoissani Henkan ajatuksenjuoksua muistelin löysin itsestäni myös hieman vanhanaikasen arvomaailman hippusia vaikka periaatteessa oikein emansipoitunut nainen olenkin. Henkan tavattuani lisäsin miehen määritelmään sielussani Sisäisen Voiman ja Rohkeuden. Mies ei kertakaikkiaan ole silmissäni Mies jos hän ei ole tarvittaessa valmis puolustamaan heikompaansa. On miehiä ja on Miehiä. Olen miettinyt miten heidät erottaa toisistaan, kaikkihan eivät ole ihan yhtä avoimia ajatuksenjuoksustaan kuin Henkka. Mutta sitten ymmärsin sen. Miehet ovat heitä, joiden seurassa sinua ei pelota. Ei vaikka olisitte Dar es Salaamin pimeässä yössä, huonolla alueella ja vastaan tulisi epämääräinen porukka. Tiedät että Mies ei luiki tiehensä ja jätä sinua selviämään yksin. Sen eron vain tuntee. ~*♥*~ Ps. Henkka lausahteli projektin aikana muitakin kukkasia, miltei tämän veroisia.. Saatte toivoa osaa kaksi jos kiinnostaa...

Ihana korutaitelijaystäväni Lea järjestää ensi viikolla juhlat teemalla Koruja ja kuplivaa. Odotan iltaa jo nyt...

Myös nämä hurmaavat vintagelöydöistä tehdyt korvikset ovat Lean käsialaa. Kun näin ne ensimmäisen kerran ajattelin heti että nuo kuuluvat minulle ja yhdessä tulemme kokemaan monia seikkailuita... Hullua, tiedän. Mutta ensi viikolla korvikset muuttavat luokseni. Ja lupaan pitää teidät ajan tasalla niistä seikkailuista... [caption id="" align="aligncenter" width="500" caption="Aqua blue vintage brass&glass links, vintage gold plated chain, black vintage glass beads, blue swarovski crystals, gold plated silver hooks and small findings. Length 7,5cm."][/caption]

~*♥*~