Maailman Epäritarillisin Mies

Viime yönä näin hassua unta. Se muistutti minua epäritarillisimmasta miehestä jonka olen koskaan, koskaan, ikinä kohdannut. Tämä on pakko jakaa. Olimme vuosia sitten työkeikalla Tansaniassa, pääkaupunki Dar es Salaamissa. Monikulttuurisessa porukassamme sain usein vastata kysymyksiin ja ihmettelyyn siitä miten isäni / poikaystäväni ikinä päästi minut yksin niin kauas. Sen lisäksi että olin monikymmenpäisen joukon ainoa nainen, olin myös porukan nuorin. Maassa jossa auktoriteetti ja ikä kulkevat käsi kädessä sain todella tsempata kaikin voimin kyetäkseni ohjeistamaan ryhmäämme. Kaikesta tästä huolimatta eniten minua jäyti eräs Suomen Pankin ekonomisti. Kutsutaan häntä vaikkapa nimellä Henkka. Henkka oli juuri saapunut maahan ja vaikutti hieman herkkähipiäiseltä. Hänen oli vaikea suvaita vallitsevia olosuhteita; hän kärsi ja vaikersi kuumuudesta, metelistä ja yleisesta kaaoksesta. Vaikka Henkka oli yli 190 pitkä ja sangen raamikas, hän ei myöskään uskaltanut astua hotellimme ulkopuolelle. Kadut pelottivat häntä. Niinpä hän istua nökötti hotellissa, erittäin pahalla tuulella ja erittäin nälissään, sillä hotellin ravintolassa ei päiviin ollut ollut juoksevaa vettä eikä sähköä. Minun kävi sääliksi leivänpalastaan närkkivää kiukkuista Henkkaa. Kävin kutsumassa hänet lounaalle. Ihan lähellä oli kiva ravintola, ja oikeasti kadut olivat aika turvallisia. Lisäksi olin ystävystynyt parin taksikuskin kanssa, jotka pitivät minusta todella suloisesti huolta, veivät turvallisesti perille, saattoivat sisätiloihin ja jopa odottivat ilman maksua kunnes sain tapaamiseni hoidettua tuodakseen minut turvallisesti perille takaisin hotellille. No. Sen sijaan että Henkka olisi iloisena tarttunut ehdotukseeni, hän pohdiskeli happamasti kuinka turvallista seurani hänelle loppupeleissä olisi. Henkka muistutti että olin porukkamme pienikokoisin, ja lisäksi nainen. Hän mietiskeli (ääneen) että vetäisin puoleeni paitsi rosvoja ja ryöstömurhaajia, myös raiskaajia. Siinä vieressä hänellekin voisi käydä jotakin. Niinpä hän laskelmoi että hänen ei tosiaankaan kannattanut poistua seurassani hotellista. Jos haluaisin syödä hänen kanssaan, saisin selviytyä yksin ravintolaan omalla riskilläni ja siellä sisällä hän kyllä voisi syödä kanssani samassa pöydässä. Sitten palaisimme taas hotellille omia teitämme. Etteivät minun ryöstömurharaiskaajani pääsisi häntä häiritsemään. Olin sydänjuuriani myöten pöyristynyt. Ironiaa tavoitellen tiedustelin häneltä miten oli mahdollista että hän oli kuitenkin käynyt kanssani samassa seurueessa illallisella moneen otteeseen. Henkka vastasi pokkana, että hän oli suorittanut todennäköisyyslaskelmia. Jos porukassamme oli viisi miestä hänen itsensä lisäksi, minun mukanani tuomani lisäriski eliminoitui emmekä enää olisi houkutteleva kohde ryöstäjäraiskaajille. Emme sitten koskaan käyneet lounaalla. Mutta Henkan tyttöystävää minun kävi todella kovin sääliksi. Kun oikein raivoissani Henkan ajatuksenjuoksua muistelin löysin itsestäni myös hieman vanhanaikasen arvomaailman hippusia vaikka periaatteessa oikein emansipoitunut nainen olenkin. Henkan tavattuani lisäsin miehen määritelmään sielussani Sisäisen Voiman ja Rohkeuden. Mies ei kertakaikkiaan ole silmissäni Mies jos hän ei ole tarvittaessa valmis puolustamaan heikompaansa. On miehiä ja on Miehiä. Olen miettinyt miten heidät erottaa toisistaan, kaikkihan eivät ole ihan yhtä avoimia ajatuksenjuoksustaan kuin Henkka. Mutta sitten ymmärsin sen. Miehet ovat heitä, joiden seurassa sinua ei pelota. Ei vaikka olisitte Dar es Salaamin pimeässä yössä, huonolla alueella ja vastaan tulisi epämääräinen porukka. Tiedät että Mies ei luiki tiehensä ja jätä sinua selviämään yksin. Sen eron vain tuntee. ~*♥*~ Ps. Henkka lausahteli projektin aikana muitakin kukkasia, miltei tämän veroisia.. Saatte toivoa osaa kaksi jos kiinnostaa...