LadyBohemia RSS

Kun viimeksi käytin näitä korujani, sain ihania, ikimuistoisia, yllättäviä kohteliaisuuksia matkani/päiväni varrella - ihan vierailta ihmisiltä. Siwan kassalta, hienolta vanhemmalta rouvalta ratikassa, puolitutulta Krunikan kadulla: "mun on ihan pakko sanoa että sulla on tosi ihana tyyli". Huh ja wow miten olin otettu... Erityisesti kun kehut tulivat ihan vierailta, ja naisilta. Se on ainakin minulle tosi harvinaista herkkua:-). [caption id="attachment_5145" align="aligncenter" width="500" caption="Kaulakoru koristekivillä Accessorize, helmikoru hiuksille Oona Elena Kassila, puku/hiuskoru Accessorize"][/caption] Alla vielä toinen setti joka herättää usein ihailua ihan vieraissakin... Joten näistä hankinnoistani olen oikein erityisen ylpeä. Hopea/kristallikaulakoru vintagea, ranskalaiset korvikset 1920-luvulta. Molemmat löytöjä ranskalaisilta brocantemarkkinoilta eli paikallisilta antiikkikirppiksiltä.  Mustavalkeiden korvisten mustat helmet vintagea, valkeat puolestaan uusia makeanvedenhelmiä; ihanan Lea Kähkösen uudelleensovittamana. [caption id="attachment_5152" align="aligncenter" width="500" caption="Raskasta kristallia oleva pullo hopeisine korkkeineen on ranskansuvun perintöä 1800 -luvun lopulta. Suvun naiset säilyttivät aikanaan parfyymejaan näissä pulloissa ja kävivät säännöllisesti Pariisissa tai parfyymikaupunki Grassessa täyttämässä pullonsa. Olen niin kiitollinen että yksi näistä parfyymipulloista on löytänyt tiensä minulle."][/caption] Kuvassa näkyvä ihana vanha lipasto marmoripäällysteineen on puolestaan lahja rakkaalta ystävältäni. Hän kyllästyi vanhoihin äidiltään perimiinsä huonekaluihin muttei tunnesyistä voinut luopua niistä muuten kuin takuuvaarmasti hyvään kotiin. Minä lupasin vaalia hänen kolmea kaappiaan / lipastoaan asiaankuuluvalla hellyydellä (rakastan niiden kaikkia kuluneita kulmia repsahtaneita laatikoita niin etten ole edes raaskinut entisöidä niitä) ja ostin ystävälleni vaihtokaupaksi hänen toivomansa uudenuudet kalusteet. Nämä aidot antiikkilipastot ovat suurimpia aarteitani; ne todellakin ovat huonekaluja joissa on luonnetta, historiaa, ainutkertaista kauneutta. Vaikka ne ovat asuneet luonani jo vuosia saa niiden näkeminen vieläkin kylmät väreet juoksemaan selkäpiirtäni myöten. Laitan teille kuvia kunhan ennätän... Myöhemmin. Nyt on korkea aika sanoa: Buona notte tutti! Kauniita unia teille kaikille ihanille LadyBohemian ystäville♥. ~*♥*~

Rakastan Cafe Engeliä. Sen ilmapiirissä vain on... Sitä Jotakin. Engelissä sieluni lepää ja luovuus saa siivet. Niinpä majailen tälläkin hetkellä lempparikulmapöydässäni haaveilemassa... Engelin Antero kävi juuri pöydässäni haaveita jakamassa. Jalat irti maasta liihottelu taitaa olla meitä yhdistävä tekijä. Antero suunnitteli yllättävänsä ulkomailla asuvan rakkaansa seuraavalla Suomenvierailulla itsetehdyllä aterialla, jonka lopuksi (jälkiruoan ja punaviinin aikaan), hänen ystävänsä (myös engeliläisiä) tulisivat pitämään pienen viulu/kantelekonsertin rakkaalle. Ah. Engeliin on jotenkin aina gravitoitunut mitä ihmeellisempiä ihmisiä. Töihin ja oleskelemaan. Uskon vakaasti että heidän erityislaatuisuutensa on osa paikan taikaa ja tunnelmaa. Tuo taika realisoitui ihanasti Engelin läksiäisissä pari vuotta sitten, kun kortteli meni remonttiin eikä ollut tietoa voisiko kahvila joskus palata. Engelissä järjestettiin asiaakuuluvan ihanat läksiäiset/peijaiset. Paikalla oli henkilökunta ja vakkariporukka. Syötiin ja juotiin kaikki jäljelläoleva, istuttiin muuttolaatikoiden päällä (luulenpa että FB-profiilikuvani - jota en ole ikinä vaihtanut - otettin tuona yönä) ja huutokaupattiin/jaettiin hyviin koteihin kaikki irtain omaisuus. Itse sain mukaani pikkuisen hyllykön joka toimi pöytänä sisäpihan tapahtumissa, esim. ulkoilmaleffaesityksissä. Moni kaunis muisto liittyy tuohon pikkuhyllykköön... se onkin kotonani paraatipaikalla. [caption id="attachment_5137" align="aligncenter" width="180" caption="Tämä on lempikuvani itsestäni - en ole varma missä Engel-juhlissa se on otettu, muistan vain että olin kuvan ottamishetkellä tosi onnellinen. Totaalisesti huolten ulottumattomissa."][/caption] Engelin takahuoneessa, pianohuoneessa jota ei enää ole, tapahtui  tuona iltana unohtumaton musiikkitanssiesitys. SibeliusAkatemian professori (Engelin kantis) kutsui minut ja muutaman muun kuuntelemaan kun hän soitti meille keskiaikaista barokkimusiikkia. Suunnattoman kaunista. Yht'äkkiä vierestäni (istuimme lattialla pianon ympärillä) nousi Sirkku (tarjoilija joka oli oikeasti tanssija, jota en ollut tiennyt) ja alkoi ex tempore tanssia moderneja tanssikuvioita musiikin tahtiin. Hetken kuluttua minua vastapäätä eräs mies nousi ylös ja alkoi improvisoida tanssia Sirkun liikkeitä mukaillen - kuulin myöhemmin että hän oli Kansallisbaletin tanssija. Sitten eräs toinen kuuntelija nousi seisomaan pianon viereen ja alkoi laulaa latinaksi - luulen - näitä barokkisävelmiä. Huh. Mitkä kylmät väreet. Taikaa. Engeltaikaa. Minä vain istuin lattialla ja imin kaiken itseeni. Lopuksi joku toi huoneeseen kaikki Engeliin vuosien saatossa unohdetut / hukatut korut. Ne jaettiin muistoksi läsnäolijoille. Kansallisbaletin tanssija valitsi minulle ihanan lasihelmistä tehdyn rannekorun. Se on yksi suuria aarteitani. Aina kun kannan sitä muistan tuon ihanan ja ainutkertaisen yön. ~*♥*~

Carpe Diem (jonka mukaan uskallan ja ymmärrän elää vaihtelevalla menestyksellä) on ollut ohjenuorani siitä lähtien kun ensimmäisen kerran näin leffan Kuolleiden runoilijoiden seura. Tässä yksi määritelmä hetkeen tarttumiselle, joka muistutti ainakin minua skarppaamaan taas... Ainakin viimeiset neljä kohtaa ovat elämässäni olleet varsin hunningolla pitkään... There are 5 things in life you cannot recover: A stone - after it's thrown. A word - after it's said. An occasion - after it's missed. Time - after it's gone. A person - after he has died. Life is short. Break the rules. Forgive quickly. Kiss slowly. Love truly. Laugh uncontrollably. And never regret anything that made you smile. ~*♥*~

Vähän niin kuin musiikki tai kertosäe jää joskus korviin soimaan jäi tämä lausahdus mieleni pohjalle pyörimään. Se tuli jopa uneeni - jossa olin sepittänyt lauseen ympärille kokonaisen tarinan.... Yö oli kuin olisi elokuvissa ollut. Tooooosi hyvässä vanhassa mustavalkoisessa romanttisessa slapstick-komediassa ♥... Herättyäni en pystynyt lopettamaan hymyilemistä. Ja unen tunnelma kantaa vieläkin. ~*♥*~

Kävin katsastamassa Debin uusimmat. Ne olivat italialaisia, silkkisiä; ohuenohuita, pehmeitä, unelmankeveitä. [caption id="attachment_5066" align="aligncenter" width="240" caption="Tämän mekon stailaisin luonnonvalkealla hiuspannalla, minulla on sellainen jossa on virkattu luonnonvalkea rusetti, ihonvärisillä sukkiksilla ja viininpunaisilla vintagemokkasaappaillani"][/caption]

~*~

Debin omistaja Päivi on syksyn lapsi. Syksyisin hän on täynnä energiaa ja suunnittelee uusia ideoita unissaankin. Viimeisin luovuuden kukka - joka myös tuli unessa - ovat nämä itsetuunatut saappaat joihin Päivi leikkasi varret vanhan turkkinsa hihoista:

Aika coolit poposet. Kävellä niillä ei varsinaisesti voi, mutta seisominen ja istuskelu sujuu oikein tyylikkäästi.

Itse olen huomannut että omat ajatukseni alkavat lentää helposti öisin... Tai ehkä se johtuu siitä että silloin on niiiiiin ihanan rauhallista eikä KUKAAN halua, vaadi tai odota minulta mitään. Mikä on niin harvinaista herkkua etten sitä raaskisi tuhlata nukkumalla.

Satuilen mieluummin teille rakkaat lukijat:-).

~*♥*~