LadyBohemia RSS

I'm wondering whether I should shift into writing in English as this has been requested by so many... It appears that LadyBohemia has quite a following abroad - to my great surprise. So... maybe I'll give it a little try. Please do let me know if you find the change inconvenient; I'll reconsider based on feedback:). But no more talk. Just a  rain of photos. My faves from the next Odd Molly season: I love the flaming red of this silk dress, especially when combined with these gipsy earrings: Odd Molly will also display sunglasses next summer; I've seen them and they remain true to the Odd Molly style; gorgeous, uniquely decorated, sweet. So the theme is New York which brings a more rugged, edgyer feel to the collection. ~*~ "i dare you. join me at the top. as where some stop, i go." ~*~ But, remaining true to the core and soul of the brand, we don't quite bid farewell to the Bohemian Fairy Princess who epitomizes the heart of what is Odd Molly... The softness of fabrics and design, the delicate lacyness of it all... Vintage Odd Molly. And last but definitely not the least, the crochet-work that Odd Molly does soooooo well. I've already reserved this skirt... To wear with a simple top next summer... AND a little underskirt as I'm not quite as bold as the modelgirl... Let me tell you ladies; I've seen most of these pieces and they're actually even more divine in reality:). A little ps. I've been asked if I'm paid for complementing certain brands or boutiques - I'm not. I just call it as I see it ♥. ~*♥*~

Lapsukaiseni ensimmäinen hammas liikkui. Lopulta. IHAN KAIKILTA MUILTA hänen luokallaan oli jo lähtenyt hampaita. Kun hammas lopultakin tipahti, oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Mutta hammas sattui lähtemään koulussa. Ja tietysti hukkui saman tien. Kriisi oli... aikamoinen. Lapsen opettaja oli todellinen pedagogi. Ihan tilanteen tärkeyden tasalla. Hän jopa tarjoutui kirjoittamaan hammaskeijulle todistuksen, että hammas todellakin oli pudonnut. Lapsukaisen hepuli ei helpottanut. Ennen kuin koko luokka oli käynyt tiheällä kammalla luokkahuoneen läpi ja löytänyt hampaan. Löytyihän se mokoma sitten lopulta. Asiaankuuluvasti hammaskeiju nouti yöllä lapsosen hampaan tyynyn alta, jonne se oli huolellisesti kätketty, ja toi kolikon sen sijaan. Hammas on ja pysyy äidin peilikaapin päällä, hopeakeijun aarrearkussa. Ihanaa miten lapsen elämään kuuluu sopiva annos mysteerejä; tonttuja, keijuja, joulupukki. Luulenpa että voisi olla hauskaa vielä toisinaan uskoa ihmeisiin... ~*♥*~

I love Emerson's definition on succeeding in life, below. Many points I've got covered, but - perhaps luckily - there's still lots & lots to do, experience, achieve... So many mountains left to climb♥. Ralph Waldo Emerson: To laugh often and much; to win the respect of intelligent people and the affection of children; to earn the appreciation of honest critics and endure the betrayal of false friends; to appreciate beauty, to find the best in others, to give one's self; to leave the world a little better; whether by a healthy child, a garden patch or a redeemed social condition; to have played and laughed with enthusiasm, and sung with exultation; to know even one life has breathed easier because you have lived. This is to have succeeded. [caption id="attachment_5877" align="aligncenter" width="300" caption="Photo: Robert Doisneau"][/caption] ~*♥*~

~*♥*~

Jos jossakin olen lahjakas, niin nukkumisessa. Rakkauttani unta ja untuvapeittoani kohtaan kuvastaa hyvin laulu (Tapio Rautavaaran?) jota isäni lauloi minulle tuutulauluksi kun olin pieni: Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan. Vaikka nyt muistelenkin vanhoja näin isänpäivän kunniaksi, on tuossa laulussa mielestäni aidosti tavoitettu unen sielu ja syvyys. Nukkumisen totaalinen ihanuus. Syy minkä vuoksi minua ja sänkyäni on erinomaisen vaikea erottaa toisistamme.   Nykyisin pienet poikani sen sijaan kilpailevat siitä kuka saa minut heräämään. Tänään he yhdistivät voimansa ja ylittivät itsensä. He toivat sänkyni viereen nallesoittorasian, jonka olin ostanut heille kun he olivat ihan pikkuisia. Sitten he kävivät vuorotellen laittamassa musiikin päälle. Välillä jompikumpi antoi samalla pienen pusun kädelleni joka kurkisti untuvapeittoni alta. Kuka voi vastustaa näin hellää herätystä? En minä ainakaan.   [caption id="attachment_5857" align="aligncenter" width="500" caption="Miten osasivatkaan keksiä niin loistoidean..."][/caption] Ps. Mainitsinko, että he toivat myös cappuccinon? Tiedän että näkemykseni saattaa olla hieman subjektiivinen, mutta lapseni ovat maailman ihanimmat♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥. ~*♥*~