Kun keijukainen kävi kylässä...

Lapsukaiseni ensimmäinen hammas liikkui. Lopulta. IHAN KAIKILTA MUILTA hänen luokallaan oli jo lähtenyt hampaita. Kun hammas lopultakin tipahti, oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Mutta hammas sattui lähtemään koulussa. Ja tietysti hukkui saman tien. Kriisi oli... aikamoinen. Lapsen opettaja oli todellinen pedagogi. Ihan tilanteen tärkeyden tasalla. Hän jopa tarjoutui kirjoittamaan hammaskeijulle todistuksen, että hammas todellakin oli pudonnut. Lapsukaisen hepuli ei helpottanut. Ennen kuin koko luokka oli käynyt tiheällä kammalla luokkahuoneen läpi ja löytänyt hampaan. Löytyihän se mokoma sitten lopulta. Asiaankuuluvasti hammaskeiju nouti yöllä lapsosen hampaan tyynyn alta, jonne se oli huolellisesti kätketty, ja toi kolikon sen sijaan. Hammas on ja pysyy äidin peilikaapin päällä, hopeakeijun aarrearkussa. Ihanaa miten lapsen elämään kuuluu sopiva annos mysteerejä; tonttuja, keijuja, joulupukki. Luulenpa että voisi olla hauskaa vielä toisinaan uskoa ihmeisiin... ~*♥*~