Café Engel♥

Café Engel Helsingin Senaatintorin laidalla oli yli kymmenen vuoden ajan olohuoneeni.  Siellä kirjoitin (käsin!) 20-sivuisia kirjeitä rakastuttuani opiskelijana maailman toisella puolella internetin ulottumattomissa asuneeseen taiteilijaan. Siellä tein graduni. Engelissä olen lukenut ihania kirjoja. Haaveillut sisustuslehtien taikaa. Tai vain istunut kynttilänvalossa ja kuunnellut jazzia, Nina Simonea, Billie Holidayta... Nauttinut impromptu konsertista, kun joku omistajan tuttava tai vakiasiakas yllättäen sai inspiraation  ja istahti takahuoneen flyygelin ääreen. Engelissä olen viettänyt hääjuhlia, tasavuosijuhlia, kesän avajaisia... Kahvilan sisäpiha on helsinkiläinen legenda. Siellä järjestettiin joka vuosi kesän avajaiset, joissa (yleensä eurooppalainen indie-tyylinen) elokuva sai ensi-iltansa. Usein paikalla oli myös elokuvan ohjaaja tai näyttelijöitä. Samppanja virtasi ja pöydät notkuivat juustoja, quicheja, salaatteja, macaroneseja, mansikoita.. Illan pimentyessä hiljennyimme sisäpihalle katsomaan elokuvaa. Viileällä ilmalla saatavilla oli vilttejä joihin kääriytyä. Viiniä tai vaikkapa kaakaota oli tarjolla elokuvan ajan. Toisinaan lauha kesäsade ropsahteli hiljaa sisäpihan päälle viritettyyn kangaspressuun, korostaen romanttista tunnelmaa.  Ah. Kaakao, croissant, tuoremehu ja perusteellinen juttutuokio Engelissä oli myös traditio josta pidimme kiinni rakkaan kummityttöni kanssa. Kun kuulimme että Engelin talo menee parin vuoden remonttiin eikä kahvilaa ehkä enää avata, kuvasi kummityttö huolellisesti kaikki traditiomme elementit meille muistoksi. Engelin läksiäisistäkin (jotka olivat aikamoinen elämys, niistä lisää myöhemmin...) tulin kotiin yhden pikkuisen vanhan kaapin kanssa, joka tuo nyt omaan olohuoneeseeni Engel-tunnelmaa:-). Lienee tarpeetonta mainita, että LadyBohemiaa kuuluisi oikeasti kirjoittaa Café Engelissä. Toivottehan kaikki kanssani tosi lujaa että Engel palaa ja saan olohuoneeni takaisin. On ikävä!