LadyBohemia RSS

Miksi olla vaikea kun niin pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton   Joku sanoi että tämä mietelause sai hänet ajattelemaan minua. En ole ihan varma oliko se vitsi.

..säteili sydämeeni tämä päivä, sillä sain tutustua Leaan, hurmaavaan krunikkalaiseen korutaiteilijaan.

JA sain itselleni tämän jumalaisen kauniiin Marguerite necklace in whiten: Loistoidea korujen säilytykseen... Omani lähinnä lojuvat ympäriinsä... Kaivanpa esiin muutaman kauniin pullon ja Ranskasta löytämäni ison vanhan parfyymipullon ja ripustan aarteitani niihin:-).

Nämä uudesta jadesta tehdyt pikkulinnut olivat niin ihanaiset... Hmmm.... Luulenpa että jaamme Lean kanssa erinäisiä heikkouksia... kuten rakkauden kaikkeen vanhaan ja kauniiseen... esineisiin joita monet pitävät vain epäkäytännöllisinä tilasyöppöinä... Kunnon nainen tekee lempilaukuista sisustuselementin:-) Lean rannekoruista minulle tuli sellainen toteemikoru/amulettitunnelma... Nämä cinnabar-puusta kaiverretut punaiset koristehelmet Lea oli löytänyt Barcelonasta. Niitä ei enää valmisteta, tarjolla on ainoastaan muovijäljitelmiä. Jopa Lean käyntikortti on kaunis ja taiteellinen... .. lahjapaketeista nyt puhumattakaan. Tässä lähtee uuteen kotiin Marguerite in White.

Ahhhhhh.... All mine:-). Lean aarteisiin voitte tutustua osoitteessa Fine van Brooklyn josta löytyy upea Flickr-galleria myynnissä olevista koruista. Voi kumpa oppisin joskus ottamaan yhtä kauniita kuvia kuin Lea... Hänen tyylinsä on ihana, hieman satumainen, vanhanajan charmia henkivä. Itse tavoitan samoja sävyjä vain puhtaasti vahingossa. ps. Lea, pidän tosi paljon sloganistasi. Amatöörit nukkuvat öisin.

Tänään minulla oli lounastreffit mahdollisen tulevan yhteistyökumppanin kanssa Cafe Jugendissa. Kehittelimme kaikennäköisiä kuvioita hänen muotialan julkaisunsa ja LadyBohemian välille...

Tapaamisemme oli tosi antoisa ja inspiroiva. Ihanaa tavata ihminen, jolla on niin paljon samoja haaveita, unelmia ja tavoitteita kuin itsellänikin... Ideat suorastaan lensivät suunnitelmat konkretisoituivat- tästä saattaisi tulla jotakin ihan oikeasti... Kerron teille tarkemmin mistä on kyse kun ja jos asiat varmistuvat... Taustalla meitä inspiroi Jukka Rintalan maalaus:-).

Hyvä ystäväni käy läpi eroprosessia pitkästä parisuhteesta, kaikkine pientä ihmislasta raastavine ja repivine vaiheineen jotka on vain pakko jotenkuten rämpiä läpi. Yritän olla tukena ja muistaa miten itse ikinä selvisin erosta hengissä. Suru. Epätoivo. Toivo. Raivo. Itkupotkuraivarit. Ja sitten, joskus. Hyväksyminen. Elämän jatkaminen. Vaikka itse olenkin jonkin ihmeen kautta edennyt vaiheeseen, jossa kutsun exääni sielunveljekseni, muistan elävästi vuodet (jep, vuodet:-) epätoivon ja surun maailmassa. Ajattelin siispä tarjota teille, jotka kärsitte unettomia öitä jossakin itkupotkuraivareiden ja epätoivon välimaastossa, hieman tukea matkalla kohti Omaa Itsenäistä Ihanaa (oikeasti!) Elämää. Minua auttoi suunnattomasti Lauryn Hillin Ex factor. Makasin lattialla stereoiden edessä,  kuuntelin ja kuuntelin - ja itkin, ja itkin, jne. - silloin kun muuta en jaksanut. Mutta jollakin hämärällä tavalla se  helpotti. Minusta tuntuu että Lauryn on elänyt sen mistä laulaa.

Mutta vaiheessa ennen valaistumista, anteeksiantoa, anteeksipyyntöä ja vapautta, voodoonukke olisi ollut eri kätevä, monen monta kertaa:

Coucou! Ja sehän oli Angén roosanvärinen ranskalainen sifonkipuseroni, henkäyksenkevyt ja hieman liian läpinäkyvä. Yksi lempivaatteistani. Ja Massimo Duttin puolihajonneet farkut, joista en luovu ennnen kuin ne repeävät jostakin liian strategisesta paikasta. Niin, ja hopea/ruusukvartsiriipus, Syster P:ltä.

 

Tämä pusero on ihana myös Pariisista 10 vuotta sitten löytämäni viininpunaisen nahkahameen kanssa - se istuu tiukasti vyötäröltä, lantiolta ja reisiltä ja hieman ennen polvia hieman avautuu vähän tulppaanimallisesti. Siihen vielä roosanväriset verkkosukat, et voilà - thés chic.  Tällä ensemblellä varustautuneena saan kehuvia kommentteja jopa Pariisissa, jopa naisilta. Näytän tämän yhdistelmän teille myöhemmin...