Ja sehän oli Angén roosanvärinen ranskalainen sifonkipuseroni, henkäyksenkevyt ja hieman liian läpinäkyvä. Yksi lempivaatteistani. Ja Massimo Duttin puolihajonneet farkut, joista en luovu ennnen kuin ne repeävät jostakin liian strategisesta paikasta. Niin, ja hopea/ruusukvartsiriipus, Syster P:ltä.
Tämä pusero on ihana myös Pariisista 10 vuotta sitten löytämäni viininpunaisen nahkahameen kanssa - se istuu tiukasti vyötäröltä, lantiolta ja reisiltä ja hieman ennen polvia hieman avautuu vähän tulppaanimallisesti. Siihen vielä roosanväriset verkkosukat, et voilà - thés chic.
Tällä ensemblellä varustautuneena saan kehuvia kommentteja jopa Pariisissa, jopa naisilta.
Näytän tämän yhdistelmän teille myöhemmin...
Leave a comment