Pilven hopeareunusta etsimässä...

Maanantaiaamuna poikani pysähtyi kuin seinään kun astuimme ovesta ulos - sangen raikkaaseen - ulkoilmaan. "Äiti!" hän sanoi kauhistuneena "Kesä on loppu!" No, jos nyt oikein yritän olla positiivinen niin onhan asiassa aurinkoinenkin puolensa. Helteellä ja auringonpaisteella en kerta kaikkiaan saanut itseäni raahattua sisätiloihin vaihteleviltä picnic- ja uintireissuilta Tervasaaresta, Pihlajasaaresta, Uunisaaresta, jne. Josta johtuen kämppämme kaaos alkoi saavuttaa (jopa meidän mittapuullamme) monumentaaliset mittasuhteet. Sisään päästäkseen piti oikeasti kiivetä epämääräisten pinojen ja kasojen yli. Sänkyyn piti kaivautua viikkausta odottavien vaatevuorien alle. Mitään silitystä kaipaavaa ei voinut käyttää. Sohvalle ei kerta kaikkiaan mahtunut. Istuimme sitten tyynyillä sohvan vieressä. Mutta siivoaminen, kun ulkona on yli 30 astetta lämmintä, on vain väärin. Näin uskon vaikka äiti sanoisi mitä. Eli jos sade jatkuu vielä pari päivää alkaa meillä olla jo ihan kivaa ja viihtyisää. Olen jo ottanut varovaisia askeleita siihen suuntaan. Ostin itselleni ruusuja.