LadyBohemia — Inspiration RSS

Sain tilaisuuden päästä Maija Vilkkumaan keikalle. Ihan ex tempore, ihan yksin. Ja Maija näytti täydelle Tavastialle kuka on Kuningatar ja kuka on Rock. [caption id="" align="aligncenter" width="500" caption="Satumainen kuva jota lainasin Maijan fb-sivuilta, toivottavasti kukaan ei pahastu:-)."][/caption] Ja miten hyvää tekee joskus itkeä. Miltä tuntuu saada jalkansa totaalisesti irti maasta. Ja mihin ei leggareita todellakaan tarvita. Ja minä leijuin ja lensin ja lauloin mukana. Tanssin kunnes korot sattuivat jalkoja niin että kävelin yössä kotiin paljain jaloin.  Ja olin täydellisen onnellinen. Päätin lopettaa omat ajatukseni ja soittaa tästä eteenpäin mielessäni pelkästään Maijan lyriikoita. Hänhän on näköjään elänyt minun elämääni. Ja kertoo siitä niin paljon kauniimmin kuin itse osaan:-). "Mä luulin, aina jotain jää Jota ei pysty hävittämään. Edes silloinkaan repimään, Kun sanoo näkemiin, Mut se ei olekaan niin. Mä luulin, aika ikävän syö Ja toivo epätoivoni lyö. Mä luulin, päättyy jokainen yö Valonsäteisiin, Mut se ei olekaan niin." Kiitos Ihana Maija Vilkkumaa. Kiitos Mikko. Kiitos Marko. Kiitos Niko. Ilta kanssanne oli tähtisadetta, satumaata, unohdusta kaikesta mikä on Väärin.  

~*♥*~

Tänään. Tätä olen niin odottanut. Kerron myöhemmin tunnelmista ystävät, jos vain pystyn kirjoittamaan♥. Mutta epäilen - toivon - että tämä vetää sanattomaksi. ~*♥*~

"What makes you divinely and utterly happy?" ~*♥*~

Tänään istuin auringonpaisteessa enkä tehnyt yhtään mitään. Tai siis, söin tosi isoja mustikoita. Luin Ellen, Voguen, Art & Decon ja sitten vielä hömppää. Tein jokavuotisen perinteisen H&M -kuvaston syystilauksen. Haaveilin seuraavasta Ranskan reissusta. Mutten vahingossakaan tehnyt yhtikäsmitään järkevää tai yleishyödyllistä. Ja tunsin kuinka mieli oli kirkas ja levollinen. Artikkeli johon olen kerännyt materiaalia kauan rakentui mielessäni ihan itsestään. Vaikka en ole nukkunut kunnolla ikuisiin aikoihin, en kerrankin ollut väsynyt ja uupunut. Ja muistin tämän kuvan:   Ruuhkavuodet (mikä kamala sanahirviö, vähän kuin toinen inhokkini, "arkipäivän sietokyky") saavat ainakin minut välillä (usein!) kadottamaan itseni, vähän kuin tässä kuvassa. Tiedän olevani tuolla sumun keskellä mutta en enää näe selkeästi. Itseäni tai ympärilleni. Jos et ole aikoihin kuullut omia ajatuksiasi eikä elämäsi anna sinulle tilaisuutta hengähtää, suosittelen lämpimästi joogaa. Ainakin omat ajatukseni ja haaveeni näyttävät menevän usein joogasalille piiloon ja sieltä niitä sitten keräilen, hikipisaroiden joukosta... Itse käyn tunneilla joita vetää Sofia, ammattitanssija, joka näyttää ymmärtävän ihmiskehosta kaiken. Pienenpienillä lempeillä ehdotuksilla hän saa tunnin vaikutuksen moninkertaiseksi, ja ulottumaan kehosta mieleen. Sofia katsoo salia syvä rauha silmissään ja käskee meitä pysähtymään hetkeksi, hengenvedon ajaksi, olemaan läsnä siinä hetkessä sensijaan että hyökkäisimme vesipullojemme kimppuun heti kun asana helpottaa. Ja endorfiinit humahtavat, ja koska pysähdymme, rekisteröimme ne täydessä voimassaan. Seuraavan kerran, ja sitä seuraavan kerran jälkeen keho osaa odottaa palkintoaan ja mieli rentoutuu entistä syvemmin. Jotkut ihmiset osaavat ehkä rentoutua ihan itsekin, minulle se on aina ollut vähän hardcorea... Mutta kehitystä on tapahtunut. Nykyään jopa minä uskallan hetkittäin pysähtyä niinsanotusti ruusuja haistelemaan. Kiitos siitä kuuluu tänään Sinulle HanskiYstäväni. Jälleen♥ ♥ ♥.

Latin Charm & Feminine Allure for your inspiration, by Michel Comte for Vogue Unique in 2004 and by Michelangelo Di Battista for Vogue Italia for May 2010