LadyBohemia — Inspiration RSS



Nostalgia

Ah. Törmäsin vahingossa tähän vanhaan valokuvaan ja pelkkä sen näkeminen tekee minut niin onnelliseksi että jaanpa tämän hetken kanssanne. Vuosia sitten vuokrasimme pariksi viikoksi ihanan vanhan talon ystäviemme kanssa Etelä-Ranskan maaseudulta. Talo oli hurmaava, ikivanha, kalustettu antiikilla ja vanhoilla talonpoikaishuonekaluilla. Se oli kuulunut samalle suvulle vuosisatoja, joten perhe todella piti siitä huolta. Jokainen huone oli niin kaunis, ja jokainen oli erilainen. Talossa oli ihania siipiä ja portaikkoja joiden kätkemiin huoneisiin mahduimme todella mukavasti majoittumaan ainakin parinkymmnen hengen voimin. Puutarha oli ihmeellinen, täynnä kukkia, puita, istutuksia, salapaikkoja, vanhoja kivimuureja. Ja uima-allas. Aamuisin se joka heräsi ensin (Öhm. Tunnustan, en koskaan minä)  kävi hakemassa croissantit ja pain au chocolat lähikylästä, kannoimme pitkät pöydät puutarhaan oliivi- ja kirsikkapuiden alle ja nautimme cafemme siellä... Iltaisin teimme yhdessä ruokaa ja keräännyimme syömään takkahuoneeseen. Päivisin porukka teki eri kokoonpanoilla retkiä lähiympäristöön jossa oli upeita historiallisia kaupunkeja kuten Avignon tai Uzes, tai luonnonpuistoihin ihailemaan Camarguen valkeita hevosia ja vaaleanpunaisia flamingoja... Ne joilla oli pieniä lapsia saattoivat pysytellä uima-altaalla tai pelailla tenniskentällämme... Ja jotkut shoppailivat iloisesti. Tämä oli yksi elämäni ihanimmista lomista. Vaikka sekalainen seurakuntamme koostui mm. hollantilaisista, australialaisista, italialaisista, suomalaisista ja ranskalaisista - joista osa ei tuntenut toisiaan ennalta (mutta kaikki ovat ihania ihmisiä-valitsen ystäväni tarkkaan), ja joista osa oli sinkkuja,  osa pikkkulapsiperheitä tai yksinhuoltajia - meillä oli kaikilla mahtavan hieno loma yhdessä. Suosittelen muuten ideaamme ihan teille kaikille. Kun mukana on sopivan kokoinen (ja samanhenkinen eli eri elämäntilanteisiin ymmärtävästi suhtautuva, erilaisuutta kunnoittava) porukka, voi majapaikaksi saada todella uskomattoman ja tunnelmallisen ihanuuden, todella edullisesti noin per henki ajateltuna. Moni rakas ystäväni sanoi minulle jälkeenpäin että tämä oli heidän elämänsä harvinaislaatuisin ja ihanin loma. Olen kuullut huhuja että ystäväpiirini on juonimassa jotakin vastaavaa syksylle tai ensi keväälle... Iiiihanaaa... Odotan tulevani yllätetyksi tällä kertaa... Ei mitään paineita rakkaat... Kun vain on tunnelmaa ja tosiystäviä, on lopputulos ihan runoutta. Eläväistä sellaista. ~*♥*~

Un Canon! La Bombe!

...kuvailisin näin ranskalaisittin Pippa Middletonia, kuninkaallisten häiden kaasoa. Kate oli kaunis ja klassinen, hänen pukunsa oli parempi kuin odotin, mutta häiden sensaatio oli sisko.  Voi miten sääli. Sama suunnittelija oli valmistanut molempien puvut, mutta vain toinen oli todella säväyttävä. Siis minun mielestäni.  Voi kun Kate olisi valinnut omaksi puvukseen tuon siskon puvun! Hunnun ja pienten käsineiden kanssa.. Hän olisi koko maailman tyyli-ikoni tänään. Erityisesti pidin häiden kukkavalinnasta - en tiedä mitä kukat kaason ja morsiusneitojen hiuksissa ja Katen kimpussa olivat, mutta kieloilta ne näyttivä minusta. Raikas ja nuorekas idea, ei yhtään kuninkaallisen pömpöösiä. Siskon hymy oli kyllä hänen paras asusteensa.. No niin, maailman tärkeimmät tapahtumat on sitten analysoitu.. Huomenna vuorossa antiikkimessut:-).


Valoa ja aurinkoa...

..säteili sydämeeni tämä päivä, sillä sain tutustua Leaan, hurmaavaan krunikkalaiseen korutaiteilijaan.

JA sain itselleni tämän jumalaisen kauniiin Marguerite necklace in whiten:

Lea oli pelastanut tämän hopea/markasiittiruusun 1920-luvun vintagekorvakoruista.

Hän yhdisti ruusuun utuisensinisen fasettihiotun helmen sekä kauniita luonnonvalkeita makeanvedenhelmiä sekä hopeakiinnityksen et voilà - suloisista suloisin kaulakoru! Tervetuloa kanssani löytöretkelle Lean aarreaittaan:  
Loistoidea korujen säilytykseen... Omani lähinnä lojuvat ympäriinsä... Kaivanpa esiin muutaman kauniin pullon ja Ranskasta löytämäni ison vanhan parfyymipullon ja ripustan aarteitani niihin:-).

Nämä uudesta jadesta tehdyt pikkulinnut olivat niin ihanaiset... Hmmm.... Luulenpa että jaamme Lean kanssa erinäisiä heikkouksia... kuten rakkauden kaikkeen vanhaan ja kauniiseen... esineisiin joita monet pitävät vain epäkäytännöllisinä tilasyöppöinä... Kunnon nainen tekee lempilaukuista sisustuselementin:-) Lean rannekoruista minulle tuli sellainen toteemikoru/amulettitunnelma... Nämä cinnabar-puusta kaiverretut punaiset koristehelmet Lea oli löytänyt Barcelonasta. Niitä ei enää valmisteta, tarjolla on ainoastaan muovijäljitelmiä. Jopa Lean käyntikortti on kaunis ja taiteellinen... .. lahjapaketeista nyt puhumattakaan. Tässä lähtee uuteen kotiin Marguerite in White.

Ahhhhhh.... All mine:-). Lean aarteisiin voitte tutustua osoitteessa Fine van Brooklyn josta löytyy upea Flickr-galleria myynnissä olevista koruista. Voi kumpa oppisin joskus ottamaan yhtä kauniita kuvia kuin Lea... Hänen tyylinsä on ihana, hieman satumainen, vanhanajan charmia henkivä. Itse tavoitan samoja sävyjä vain puhtaasti vahingossa. ps. Lea, pidän tosi paljon sloganistasi. Amatöörit nukkuvat öisin.