LadyBohemia — Everyday Poesie RSS

Vielä pieni hetki ennen kuin vetäydyn ja Ben&Jerry´s -jätskipurnukan kanssa sohvannurkkaan nauttimaan Sex and the Citystä - Neloselta, ysiltä... Sen kunniaksi - italialaista muotia: Tämä asu on oma suosikkini. Tämä mekko minulla on... Luonnossa se on vielä kauniimpi. Cosebellestä.

...Joe Cockerin biisi josta tulen aina hyvälle tuulelle... Sen kunniaksi - hattuja:

Lempihattuni (Misa Haradan) Mustahöyhenestä.  

Pehmeänvalkoinen huopahattuni:

 

Tumma luumunvärinen Kirsi Nisosen samettihattu - myös Mustahöyhenestä: Tämä paljettipiponen ei tänään näyttänyt hyvältä edestäpäin...

Kun Suomessa ollaan, kuuluu joukkoon villapipokin:

Hmm... Tästä kuvasta tuli mieleeni kuinka hassua - ja surullista - on kuinka niin monet naiset ovat kauhuissaan rypyistään ja elämän merkeistä kasvoissaan ja kehossaan. Itse PIDÄN niistä; mielestäni ne tekevät ihmisen persoonallisen näköiseksi, kun taas leikellyt pinkeät Hollywood-kasvot ovat ilmeettömyydessään joko suorastaan kammottavia, tai ainakin vähemmän kiinnostavia. Ikäänkuin ihminen posliininsileiden kasvojen takana ei olisi koskaan nauranut tikahtuakseen tai itkenyt itseään uneen. Omiin ryppyihini ja elämän arpiin olen jopa kiintynyt. Kaikkiin liittyy muistoja, kokemuksia, ihmisiä, seikkailuita... Ja joka ikinen on elämällä ansaittu.

Kävin entisen kollegani kanssa lounaalla, josta tuli hieman paheellinen kun eksyimme Café Succèsiin josta löytyvät Helsingin isoimmat korvapuustit... Joita juuri otettiin pois uunista...

NamNamNam!

 

Pelkäsin etukäteen että kohtaaminen saattaisi olla vähän.. raskas  (anteeksi seuralaiseni, sitä se ei todellakaan ollut!), joten varustauduin rakkailla Frida Kahlo -ametistiturkoosikorviksillani, jotka olen löytänyt México Citystä.  Niissä on asennetta. Asenteesta puheenollen - pohdin kerran entisellä kampaajallani koulu- ja työpaikkakiusaamista. Muistan ikuisesti kun hän analysoi - hyvää tarkoittaen - "kuule jos mun pitäisi valita porukasta yksi ihminen jolle mä ilkeilisin niin mä valitsisin sut. Sussa on jotain sellaista... en tiedä mitä". Ei pöllömpi arvio. Ja selittäisi paljon... Oletteko huomanneet, kuinka joissakin ihmisissä on sellainen "Don't mess with me" -aura?. Jolla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi fyysisen voiman kanssa. Epäilenpä että siitä kampaajani puhui. Ja että minulta sellainen aura puuttuu. Testailin tätä hypoteesia ystävilläni ja (hälyyttävän) moni oli kampaajani kanssa samaa mieltä. Hekin valitsisvat minut kiusattavaksi jos anonyymistä ryhmästä joku pitäisi valita. Apua.   Yritinkin monta vuotta kehitellä itselleni erilaista auraa tai asennetta  - kunnes päätin luovuttaa ja vain lakata välittämästä siitä mitä kukaan ajattelee. Elämä on ihan liian lyhyt moiseen. Asennekorvikset riittävät.

Pienten poikien roudaamista futisharkkoihin. Selkeää kehitystä tapahtunut. Maaleja pyritään tekemään yhä enenevissä määrin tekemään toisen joukkueen päähän ja omilta taistellaan palloa pois aina vain harvemmin.  En edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt kunnon itkupotkuraivarit. Kaukana ovat ne syksyiset ulkoilmaharkat kun puoli joukkuetta päätyi seisomaan samaan maaliin. Valmentajan kysyessä mitä herrat siellä tekivät oli innostunut vastaus "katsellaan leppäkerttuja".

Noora päätti näyttää minulle Helsingin toisenlaiset kasvot. Ei, hän ei vienyt minua Tornin wc:hen...

Mutta tunsin lentäväni tosi korkealla, rakas Helsinkini jalkojeni juuressa... Meistä erottaa piinallisen selkeästi kumpi on syntyperäinen kruununhakalainen, ja kuka on jostakin... kröhm. Ihan muualta. 

Hiukseni alkoivat inspiroida Nooraa - erittäin kätevää sillä olen äärimmäisen kyllästynyt omaan ponnarilookkiini. Noora ilmoitti että nyt aletaan kokeilla kampauksia - etenemme kuulemma boheemista kiharapilvestä ja Breakfast at Tiffany's -nutturaan! Jeeeeee!!!! Haluan ehdottomasti joksikin erityiseksi illaksi sellaisen Lauren Bacall -kampauksen - olen yrittänyt ja yrittänyt mutta lopputulos ei kertakaikkiaan ole ikinä sinnepäinkään.  Noora puolestaan on supertaitava - hän meikkaa ja stailaa koko kaveripiirinsä kaikkiin mahdollisiin juhliin. Joten, odotettavissa todella upeita kampausvinkkejä!  Kuvissa päälläni on ihan paras talviasuste, huivi jonka voi kietoa kaulaan, ylävartalon suojaksi tai vetää pään yli hupuksi. Lämmittää ihanasti, ja näyttää hyvältä kaiken kanssa ja kaikilla tavoilla kiedottuna. Ainoa vika on että se on Nooran. Pah. Missoni-tyylinen, kultalangalla koristettu ranskalainen neulemekko on aarre löytöretkeltä erään Helsingin ihanan putiikin omistajan OMALLE vaatekaapille. Rakas sormukseni on vintagelöytö. Jos joku näkee tällaisia huiveja myynnissä, vinkatkaa minulle! Noora kutsuu sitä identiteettihuiviksi; käy kaiken kanssa, sen sisällä on ihanan lämmintä, sen voi jopa vetää hiuksille ja hups! kukaan ei tunnista sinua. Eri kätevää jos ole ei ole turhan sosiaalinen. Tarvitsen tällaisen ehdottomasti.