Kävin entisen kollegani kanssa lounaalla, josta tuli hieman paheellinen kun eksyimme Café Succèsiin josta löytyvät Helsingin isoimmat korvapuustit... Joita juuri otettiin pois uunista...
NamNamNam!
Pelkäsin etukäteen että kohtaaminen saattaisi olla vähän.. raskas (anteeksi seuralaiseni, sitä se ei todellakaan ollut!), joten varustauduin rakkailla
Frida Kahlo -ametistiturkoosikorviksillani, jotka olen löytänyt México Citystä. Niissä on asennetta.
Asenteesta puheenollen - pohdin kerran entisellä kampaajallani koulu- ja työpaikkakiusaamista. Muistan ikuisesti kun hän analysoi - hyvää tarkoittaen - "kuule jos mun pitäisi valita porukasta yksi ihminen jolle mä ilkeilisin niin mä valitsisin sut. Sussa on jotain sellaista... en tiedä mitä".
Ei pöllömpi arvio. Ja selittäisi paljon...
Oletteko huomanneet, kuinka joissakin ihmisissä on sellainen "Don't mess with me" -aura?. Jolla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi fyysisen voiman kanssa. Epäilenpä että siitä kampaajani puhui. Ja että minulta sellainen aura puuttuu. Testailin tätä hypoteesia ystävilläni ja (hälyyttävän) moni oli kampaajani kanssa samaa mieltä. Hekin valitsisvat minut kiusattavaksi jos anonyymistä ryhmästä joku pitäisi valita. Apua.
Yritinkin monta vuotta kehitellä itselleni erilaista auraa tai asennetta - kunnes päätin luovuttaa ja vain lakata välittämästä siitä mitä kukaan ajattelee. Elämä on ihan liian lyhyt moiseen.
Asennekorvikset riittävät.
Leave a comment