LadyBohemia — Everyday Poesie RSS

on LadyBohemialla tänään Cannesissa... Siitä kerron asap... Halaus päiväänne rakkaat lukijat!

Mamien viinikellarissa talon alla asuu lepakoita. Kaikkien - paitsi minun - mielestä se on tosi hienoa, lepakothan syövät itikoita. Mutta Mamien lepakot ovat karmean huonoja suunnistajia. Pidämme iltaisin ikkunoita ja parvekkeiden ovia auki jotta talo viilentyisi ja olisi helpompi nukkua. Ja lepakot eksyvät jatkuvasti sisälle sinne missä minä satun blogiani kirjoittamaan. Siinä sitä sitten väistelemme toisiamme, minä piilossa peiton alla ja lepakot (jep tänä iltana niitä tuli kaksi sisään yhtä aikaa) lentelevät hysteerisinä ympäriinsä törmäillen kaikkeen mahdolliseen. Ihan erityisen säväyksen tähän elämykseen tekevät lapsuudenmuistoni Zambiasta, jossa kyläämme kohtasi rabiesepidemia. Kaikki lähiseudun koirat kuolivat siihen, myös kolme omaa rakasta lemmikkiäni. Ja yksi sairas koira ennätti purra pikkusiskoani... Saimme hänelle vastalääkkeen ajoissa, hädin tuskin. Sitten isäni joutui joka päivä kuukauden ajan käyttämään minut ja siskoni rokotettavana läheisessä luostarissa - luostarin nunnat olivat ainoat jotka osasivat pistää vesikauhun esto- ja vastalääkkeet (jotka sivuvaikutuksineen olivatkin sitten aikamoisia myrkkyjä). Matka luostarille kulki Zimbabwe/Rhodesian kapinallisten hallitseman alueen läpi ja siellä oli väijytyksissä tapettu ihmisiä vain joitakin viikkoja aikaisemmin. Tämä kaikki  palaa mieleeni ihan hyökyaaltona, kuin se olisi tapahtunut eilen, kun piilottelen niiltä helkkarin lepakoilta. Minkä lapsena oppii sen sitten todellakin taitaa loppuelämän... Ja lapsena minut opetettiin pelkäämään lepakoita kirjaimellisesti henkieni edestä, sillä ne(kin) levittävät vesikauhua. Huh. Tulipas tästä iltasatu...

... pedikyyri myös. Samalla hoituu hiustenleikkuu koko porukalta (paitsi minulta joka olen Volymen Tiialle totaalisen uskollinen). Kesätraditio johon olen aivan erityisen kiintynyt♥♥♥. Seuraavaksi kampaajamanikyristipedikyristi Sylvie harkitsee vielä opiskelevansa urheiluhierojaksi. Aika täydellistä.

Ranskalainen sisustustyyli- tai ehkä pikemminkin filosofia - on ihana. Ihan kaikki pyritään tekemään kauniisti; mitään ei hutaista sinnepäin. Saippuoista pyykkipusseihin. ~ ~ ~ Kiertelin läheisiä sisustuskauppoja, päälläni ihanankevyt intialainen silkkimekko (kiitos Hanski) ja rakas nilkkaketjuni (kiitos Hanski).

~ Huomenna lisää Nizzan antiikkimarkkinoista, Villa Rotchildista ja muuten vain elämästä... Nyt pikapikaa nukkumaan - olen totaalisen poikki. Auringon kultaa teille kaikille rakkaat lukijat toivottaa LadyBohemia! ~* ♥*~

Tänään keräännyimme terassille nauttimaan ilta-auringon viimeisistä säteistä, kylmäsä provençelaisroséesta ja Mamien itsetekemästä mansikkasorbeteista. Yummmmm... ~ Mamien sorbetti on maailman parasta. Ja hän on antanut minulle suvun reseptin!!! Uskallan jopa väittää että suomalaisista mansikoista tehtynä se on vieläkin parampaa...

~

Tänään oli ihana päivä, kylässä rakkaita ystäviä kymmenen vuoden takaa. Uskomatonta miten joidenkin ihmisten kanssa voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, ikäänkuin välissä ei olisi vuosien taukoa; lapsia, eroja, työhulluutta ja työttömyyttä, monia tuskia ja suurta onnea... Olivat muuten koko sakki vapaaehtoisia kuvaamaan minua mutta yksikään ei suostunut spontaanien kuvaussessioideni uhriksi. Vain sorbetti ja rosée eivät pääseet minulta karkuun. Nyt nukkumaan. Huomisaamuna aion mennän käymään Nizzan brocante/antiikkimarkkinoilla katsomassa olisivatko kenkäni ilmestyneet sinne myyntiin. Mahdollisuus on tietysti pienenpieni mutta aion yrittää silti. Ja jos löydän mokoman roiston niin lupaan että silloin TULEE TUPENRAPINAT.