Tänään keräännyimme terassille nauttimaan ilta-auringon viimeisistä säteistä, kylmäsä provençelaisroséesta ja Mamien itsetekemästä mansikkasorbeteista.
Yummmmm...
~
Mamien sorbetti on maailman parasta. Ja hän on antanut minulle suvun reseptin!!! Uskallan jopa väittää että suomalaisista mansikoista tehtynä se on vieläkin parampaa...
~
Tänään oli ihana päivä, kylässä rakkaita ystäviä kymmenen vuoden takaa. Uskomatonta miten joidenkin ihmisten kanssa voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, ikäänkuin välissä ei olisi vuosien taukoa; lapsia, eroja, työhulluutta ja työttömyyttä, monia tuskia ja suurta onnea...
Olivat muuten koko sakki vapaaehtoisia kuvaamaan minua mutta yksikään ei suostunut spontaanien kuvaussessioideni uhriksi. Vain sorbetti ja rosée eivät pääseet minulta karkuun.
Nyt nukkumaan. Huomisaamuna aion mennän käymään Nizzan brocante/antiikkimarkkinoilla katsomassa olisivatko kenkäni ilmestyneet sinne myyntiin. Mahdollisuus on tietysti pienenpieni mutta aion yrittää silti. Ja jos löydän mokoman roiston niin lupaan että silloin TULEE TUPENRAPINAT.
Leave a comment