LadyBohemia RSS


Bollywood!

Tunnustanpa teille jotakin josta en ole kovin ylpeä. Fanitan salaa Bollywood-leffoja. Juuri niitä, joissa rakastavaiset jatkuvasti puhkeavat täysin juoneen kuulumattomiin (usein koomisiin) tanssikohtauksiin. Juuri niitä, joissa hyveellinen sankaritar ei koskaan suutele sankaria (mutta aina hän MELKEIN suutelee). Juuri niitä, joissa viimeistään alkutekstien aikana näkee kuka on hyvis, kuka pahis, ja ketkä neljän tunnin paatoksellisen väännön ja kymmenien tanssien jälkeen saavat toisensa. Omalla vastuulla katsottavaksi - klippi joka aloitti minun Bollywood-kuumeeni, joskus vuonna 1997:-). Dance! Täysin vailla camp-henkeä fanitan sitten ns. intialaisia taide-elokuvia, jotka ovat usein uskomattomia ilmaisuvoimaltaan, estetiikaltaan ja tematiikaltaa. Yksi suosikeistani on Deepa Mehtan Fire, joka käsittelee kahden naisen rakastumista. Kyseessä ovat kahdelle veljekselle naitetut vaimot, joita aviomiehet laiminlyövät ja pahoinpitelevät.  Nuorempi vaimo ei alistu kohtaloonsa ja hänen kapinansa antaa rohkeutta myös vuosikymmeniä alistetulle kälylle. Hitaasti naiset rakastuvat. Yhdessä he ovat niin vahvoja, että uskaltautuvat nousemaan miehiään, yhteisöään ja yhteiskuntaansa vastaan.   Olin Intiassa ensimmäsitä kertaa kun Fire ilmestyi. Muistan kuinka elokuva oli niin käsittämätön tabu, että teattereita jotka ottivat sen ohjelmistoonsa poltettiin, mellakoita järjestettiin ja ihmisiä kuoli. Intialaisen perhekäsityksen mukaan kälyt ovat toistensa siskoja, joten ikäänkuin skandaali ei muuten olisi ollut tarpeeksi järisyttävä, heitti paikallinen media öljyä liekkeihin kauhistelemalla tätä "sisarusten" välistä "insestistä" rakkaussuhdetta.   Mitä rohkeutta näiden roolien valitseminen onkaan edellyttänyt Shabhana Azmilta (kaikkien aikojen intialainen suosikkinäyttelijäni) ja nuorelta Nandita Dasilta! Siinä kun elokuvan ohjaaja Deepa Mehta on kasvanut ja asuu ulkomailla, ovat näyttelijättäret aina työskennelleet ja asuneet Intiassa. Fire on osa trilogiaa, jonka muut osat ovat Water ja Earth. Niitä en ole nähnyt, vielä... Hih... Näytänpä teille vielä yhden sareistani. Ihana eikö vain... Järjestän joskus naamiaisia ihan vain että saisin tekosyyn käyttää niitä:-).

Kolme toivomusta

Metsästin tänään aarteita ihanassa pienessä vintagemyymälässä nimeltä Kolme toivomusta, joka on huomenna auki viimeistä päivää. Kuvassa Kolmen toivomuksen hengetär Titti, joka on itse valinnut jokaisen liikkeensä esineen; näin niillä jokaisella on oma tarinansa ja historiansa. Titti määrittelee aarreaittansa osuvasti ihanuuden erikoisliikkeeksi. Tällainen tarttui minulle mukaan. Pikkuruinen suloinen vintagelaukku 1900-luvun alusta. ...ja pari kirjaa, vintagelaukuistaja jugendkoruista. Näiden ihanien pikkuisten liinojen päällä ajattelin tarjota crèmé brûléetä.. Tai mansikkasorbettia johon minulla on maailman paras resepti. Ja täydelliset jalalliset ranskalaiset kristallilasit tarjoiluun... Paljon kippoja, kristallilautasia, pitsejä ja strutsinsulkia - sekä muutama huonekalu - vielä jäi puotiin. Suosittelen käväisemään. Valikoimaa voi käydä vilkaisemassa myös täältä: Kolme toivomusta. Tämän kauniin, kauniin pitsiplastronin Titti lupasi myydä minulle jos hän siihen joskus kyllästyy... Titti, älä unohda minua:-)

Satumainen Art Deco -pitsilaukku...♥

Löysin tällaisen Mustahöyhenestä... Ihana eikö vain... Mutta älkää kysykö mikä se on. Ei nimittäin aavistustakaan. Mutta ajattelin tehdä siitä laukun. Kirsi Nisonen kirjoittaa (tulevan) laukkuni syntyprosessista näin kauniisti: Siellä missä tulenpunainen iltarusko katoaa vanhan kaupungin tornien ja tiilikattojen taa, ja katulyhtyihin sytytetään tuli illan hämärtyessä, valmistuvat yön tunteina satumaiset taidekäsityöt - puolalaisen tekstiilitaiteilija Klaudia K:n kirjonnoin ja aplikoinnein koristellut Art Deco-pitsivyöt, viktoriaaniset kaulapannat sekä Steam Punk-mansetit... nyt Mustahöyhenestä.

One Romantic Dinner

...ihanan romanttisessa ravintola Rodolfossa, Krunikan tunnelmallisimmassa italialaisessa...

Ajatuksissa oli dinner & movie, mutta ravintolassa oli niin kivaa että leffa jäi väliin:-).

Kuvissa Andersen&Lauthin lempimekkoni, Sköna Clarasta.

 

Rodolfo on ihan erityisen lähellä sydäntäni, sillä erästä rakasta ystävääni on kosittu siellä...♥. Mikä puolestaan johdatti minut morsiusneidoksi Australiaan, jossa häät pidettiin... Ja seikkailuihin Mustilla Vuorilla, jonne me kaukaa tulleet häävieraat jäimme kiertelemään häiden jälkeen...