Ah. Törmäsin vahingossa tähän vanhaan valokuvaan ja pelkkä sen näkeminen tekee minut niin onnelliseksi että jaanpa tämän hetken kanssanne.
Vuosia sitten vuokrasimme pariksi viikoksi ihanan vanhan talon ystäviemme kanssa Etelä-Ranskan maaseudulta. Talo oli hurmaava, ikivanha, kalustettu antiikilla ja vanhoilla talonpoikaishuonekaluilla. Se oli kuulunut samalle suvulle vuosisatoja, joten perhe todella piti siitä huolta. Jokainen huone oli niin kaunis, ja jokainen oli erilainen. Talossa oli ihania siipiä ja portaikkoja joiden kätkemiin huoneisiin mahduimme todella mukavasti majoittumaan ainakin parinkymmnen hengen voimin. Puutarha oli ihmeellinen, täynnä kukkia, puita, istutuksia, salapaikkoja, vanhoja kivimuureja. Ja uima-allas.
Aamuisin se joka heräsi ensin (Öhm. Tunnustan, en koskaan minä) kävi hakemassa croissantit ja pain au chocolat lähikylästä, kannoimme pitkät pöydät puutarhaan oliivi- ja kirsikkapuiden alle ja nautimme cafemme siellä... Iltaisin teimme yhdessä ruokaa ja keräännyimme syömään takkahuoneeseen. Päivisin porukka teki eri kokoonpanoilla retkiä lähiympäristöön jossa oli upeita historiallisia kaupunkeja kuten Avignon tai Uzes, tai luonnonpuistoihin ihailemaan Camarguen valkeita hevosia ja vaaleanpunaisia flamingoja... Ne joilla oli pieniä lapsia saattoivat pysytellä uima-altaalla tai pelailla tenniskentällämme... Ja jotkut shoppailivat iloisesti.
Tämä oli yksi elämäni ihanimmista lomista. Vaikka sekalainen seurakuntamme koostui mm. hollantilaisista, australialaisista, italialaisista, suomalaisista ja ranskalaisista - joista osa ei tuntenut toisiaan ennalta (mutta kaikki ovat ihania ihmisiä-valitsen ystäväni tarkkaan), ja joista osa oli sinkkuja, osa pikkkulapsiperheitä tai yksinhuoltajia - meillä oli kaikilla mahtavan hieno loma yhdessä.
Suosittelen muuten ideaamme ihan teille kaikille. Kun mukana on sopivan kokoinen (ja samanhenkinen eli eri elämäntilanteisiin ymmärtävästi suhtautuva, erilaisuutta kunnoittava) porukka, voi majapaikaksi saada todella uskomattoman ja tunnelmallisen ihanuuden, todella edullisesti noin per henki ajateltuna.
Moni rakas ystäväni sanoi minulle jälkeenpäin että tämä oli heidän elämänsä harvinaislaatuisin ja ihanin loma.
Olen kuullut huhuja että ystäväpiirini on juonimassa jotakin vastaavaa syksylle tai ensi keväälle... Iiiihanaaa... Odotan tulevani yllätetyksi tällä kertaa...
Ei mitään paineita rakkaat... Kun vain on tunnelmaa ja tosiystäviä, on lopputulos ihan runoutta.
Eläväistä sellaista.
~*♥*~
Saimme kutsun Kämp Gallerian Pre Summer Salesiin, ja loungeen nautiskelemaan samppanjaa ja pikkuherkkuja.
Illan paras anti oli kuitenkin hurmaavan Zarminan tapaaminen.
Zarmina on kotoisin Afganistanista. Hänen elämästään voisi hyvin kirjoittaa kirjan, itse asiassa useammankin. Itse en ole tavannut montakaan yhtä inspiroivaa ja vaikuttavaa ihmistä koko elämäni aikana. Kuinka joku voi pysyä niin positiivisena ja nähdä maailman niin kauniina uskomattomista tragedioista huolimatta, sitä en ymmärrä enkä varmasti itse yltäisi samaan vastaavassa tilanteessa.
Piano soitteli meille taustalla...
NamNamNam.
YumYumYum....
Päivän asusta en muuta sano kuin että eikö ole hurmaava tämä intialainen nilkkaketjuni! Se helisee kävellessäni niin että joka askelleella mieleni palaa Intiaan.
Siellä ystäväni pitävät kasaa bangleseja molemmissa käsissään, ja usein heliseviä nilkkaketjuja molemmissa nilkoissaan. Naisten koristautuminen on aivan toisella tasolla kuin meillä kotisuomessa; koruja on tavallisina arkipäivinä ja jopa kaikkein köyhimmillä naisilla otsalla, nenässä, korvissa, käsissä usein kyynärpäihin asti, sekä tietysti nilkoissa. Heidän liikkeensä kuulostavat pienten tiukujen helinältä. Jalokivenväristen sarien, korpinmustien vyötärömittaisten hiuksien ja maitosuklaan värisen ihon kanssa tämä koristautuminen on kuin tuhannen ja yhden yön saduista, eksoottista ja ihanaa.
Erityisesti tanssijoiden naisellisen eleganteissa liikkeissä koordinoituna korujen helähtelyyn on mielestäni tavoitettu jotakin hyvin syvältä naisellisuuden ytimestä.
~*♥*~
Palveluksista viimeinen.
