LadyBohemia — Everyday Poesie RSS

Nyt on aika viedä nilkkurit ulos kävelylle auringonpaisteeseen! Omia lemppareitani ovat nämä Givenchyn pitsikaunottaret: Minna Parikan "Adidakset": Ja H&M:n ihanuudet: Lisäksi Massimo Duttin ihanat open toe -nilkkurit ovat jossakin jemmassa vielä... Mokkaiset, täydelliset ruskeat... Näytän vielä ne teille myöhemmin...

Monet LadyBohemian lukijat ovat kyselleet hiuksistani; ovatko ne luonnollisen vaaleat, kiharat, jne. Ehei. Salaisuuteni on Maailman Paras ja Ihanin Kampaaja, ystäväni Tiia Volymesta.

Ja sieltä tulee hiusteni väri, kaapista...

Sekoitetaan sitä, tätä ja vähän tuotakin...

Tiialla käyminen on ihan parasta terapiaa...

Ah. Et voilà! Blondi on jälleen blondi. Kuvaamassa meitä kävi Viljami, joka harkitsee ryhtyvänsä ohjaajaksi. Ainesta on. Ja asennetta.

Hassuin ja sympaattisin kauneuskilpailu jonka olen koskaan nähnyt oli perinteinen elefanttien kauneuskisa Intian Jaipurissa. Vaikka meille kyse oli ehkä huvista, ottivat eläintenhoitajat kisan todellakin vakavasti... Kaikkeen mahdolliseen kilpavarusteluun hännänpäästä hampaisiin turvauduttiin... Kilpailua oli helppo katsoa sillä näytti siltä että eläimiä hoidettiin sangen hellästi, ja kilpailun jälkeen ne päästettiin lempipuuhaansa, kylpyyn läheiselle lammelle:-). Tietenkin norsupoolokisan (oikeasti...) jälkeen... Ja tässä heistä kaikkein kaunein, tässä kaikkein herttaisin...

Meikkivinkki Ranskankiertäjille: Sephoran Too Faced.  Too Faced on vähän kuin Tigi hiuksille. Hauskoja purnukoita ja nimiä, silmiähiveleviä väriyhdistelmiä, tuotteita joita et tiennyt tarvitsevasi mutta joita ilman et voi (ok, halua) olla kun olet kerran kokeillut.  Ostin ystävälleni tuliaiseksi luomiväripaletin jota olenkin sen jälkeen uskollisesti lainaillut... Itselläni on huulikiillot Envy Me (viininpunainen, iltaan) ja I'm Perfect (hunajaa, päivään),  Mocha Mi Amore -varjostus (kaikkeen) sekä ihana kultahilerajauskynä Starry-Eyed, sadepäiviin.

Ystäväni Hanski vei minut Conduksen speksin ensi-iltaan maanantaina.

Olimme hieman skeptisiä Virgin Oilista esityspaikkana, mutta minun mielestäni se todellakin toimi. Eri tasoissa olevat katsomot sekä korkeat baaripöydät ja -tuolit niiden takana vain korostivat speksin rentoutta ja tunnelman epämuodollisuutta. 

En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä miten yliopistolta voi löytyä niin uskomattoman taitavia tanssijoita, laulajia, näyttelijöitä ja ennen kaikkea improvisoijia.

Impro on varmaan ammattinäyttelijöillekin ihan kuninkuuslaji, mutta nämä harrastajat  - ja käytän sanaa suurella kunnioituksella - hoitavat homman kotiin aivan suvereenisti. Vaikka yleisöstä sitten huudettaisiin samaa kohtausta kerta kerran jälkeen intiimimmin vedettynä, kiinaksi, tangoten tai vaikka runomitassa.

Huh.

En osaa edes kuvitella mikä mieletön endorfiinihumala seuraa tällaisen maratonin ensi-illan täydellistä onnistumista... Näistä ilmeistä voi sitä hieman aavistella...