Ystäväni Hanski vei minut Conduksen speksin ensi-iltaan maanantaina.
Olimme hieman skeptisiä Virgin Oilista esityspaikkana, mutta minun mielestäni se todellakin toimi. Eri tasoissa olevat katsomot sekä korkeat baaripöydät ja -tuolit niiden takana vain korostivat speksin rentoutta ja tunnelman epämuodollisuutta.
En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä miten yliopistolta voi löytyä niin uskomattoman taitavia tanssijoita, laulajia, näyttelijöitä ja ennen kaikkea improvisoijia.
Impro on varmaan ammattinäyttelijöillekin ihan kuninkuuslaji, mutta nämä harrastajat - ja käytän sanaa suurella kunnioituksella - hoitavat homman kotiin aivan suvereenisti. Vaikka yleisöstä sitten huudettaisiin samaa kohtausta kerta kerran jälkeen intiimimmin vedettynä, kiinaksi, tangoten tai vaikka runomitassa.
Huh.
En osaa edes kuvitella mikä mieletön endorfiinihumala seuraa tällaisen maratonin ensi-illan täydellistä onnistumista... Näistä ilmeistä voi sitä hieman aavistella...
Leave a comment