LadyBohemia — Champagne RSS

...ihanan romanttisessa ravintola Rodolfossa, Krunikan tunnelmallisimmassa italialaisessa...

Ajatuksissa oli dinner & movie, mutta ravintolassa oli niin kivaa että leffa jäi väliin:-).

Kuvissa Andersen&Lauthin lempimekkoni, Sköna Clarasta.

 

Rodolfo on ihan erityisen lähellä sydäntäni, sillä erästä rakasta ystävääni on kosittu siellä...♥. Mikä puolestaan johdatti minut morsiusneidoksi Australiaan, jossa häät pidettiin... Ja seikkailuihin Mustilla Vuorilla, jonne me kaukaa tulleet häävieraat jäimme kiertelemään häiden jälkeen...

Sain kutsun Tillanderin perinteiseen Vanhojen Korujen myyntinäyttelyyn! Ah. On jotekin syntisen ylellistä juoda samppanjaa ja sovitella koruja samaan aikaan:-). Tällä kertaa myynnissä oli kauniita vanhoja koruja ja hienostuneita koriste-esineitä, sekä Pasquale Brunin moderni Exciting luxury -korukokoelma. Mutta ei mitään pakko saada -ihanuutta. Onneksi. Kerran monta vuotta sitten Tillanderilla oli antiikkikokoelmansa myyntinäyttelyssä 1920-luvun kaunis, kaunis ranskalainen sormus samppanjanvärisellä timantilla. Ainoa timantti jonka olen koskaan halunnut itselleni (usein timantit tuntuvat minusta jotenkin kylmiltä kiviltä; olen sillä tavalla hieman outo). Mutta tuo sormus oli kuin minulle tarkoitettu. Silloin en pystynyt sitä ostamaan ja se myytiinkin heti... Muistelen sitä vieläkin haikeudella... Olen silläkin tavalla outo.

Emma-gaala -asuni on kuin Tuhannen ja yhden yön saduista. Ohutta kultabeigeä sifonkia, helmikirjailuja, intialaisia bangelseja, sulkia hiuksissa... Pisteenä i:n päällä rakkaat viininpunaiset mokkasaappaani...

Happy? Very much so!!!

Ihana mekkoni on Andersen&Lauthin, ensimmäinen islantilainen asuni. Ja heti yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Olen ihaillut tämän Lontooseen asettuneen islantilaiskaksikon tyyliä jo kauan, mutta heidän vaatteitaan on ollut vaikea löytää Suomesta. Niin, soitin perjantaina viiden maissa Kokkolaan Sköna Claran ihanalle Camillalle valittaen että minulla ei ole MITÄÄÄÄÄN päällepantavaa huomiseen Emma-gaalaan. Camilla (päinvastoin kuin kotijoukkoni...) otti murinani välittömästi vakavasti, ja puolen tunnin sisällä tämä täydellinen luomus, nyt ihanin lempimekkoni, oli Matkahuollon kyydissä matkalla Helsinkiin. Camilla soitti perään kaksi kertaa varmistaakseen että mekko ehtii, mistä voin sen hakea ja vielä toivottaakseen hauskaa iltaa. Camilla, olet aarre ja yksi maailman sydämellisimmistä ihmisistä. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Saappaani ovat vintagea. Lempiväriseni, täydellinen tumman viininpnaisen sävy. Ihanaa  pehmeää mokkaa, niillä voi shoppailla vaikka Pariisin läpi, tai tanssia koko yön... Molempia olen kokeillut...

Rakkaan ystäväni sohvannurkka, yksi lempipaikoistani koko maailmassa:-). Istuimme hetken maailmaa parantamassa ennen gaalajuhlaa. Oletteko huomanneet; etkot ovat usein illan se kaikkein ihanin osa... Käsirenkaani ovat aidot intialaiset, ajalta jolloin asuin hetken Kalkutassa. Niiden mukana kulkee miljoona muistoa.

Hiuskoruni, roosanvärinen sulka, Accessorize.  Sormus antiikkia, Ranskasta. Matkalla tekemään lisää muistoja..

Näistä kuvista ei oikein saa mitään selvää mutta pidän niiden tunnelmasta niin että laitoin ne nähtäväksenne, silti.

Gaala alkoi suorastaan loistokkaasti: saimme oman kahden hengen pöydän ihan Barona Areenan ylä(aitiosta?), Sony Centeriltä. Se olikin ylellinen tapa nauttia illasta; tarjoilija kantoi kuohuvaa pöytään ja huolehti meistä, onnistuimme jopa syömään ihanat ateriat samalla kun nautimme gaalasta! Nammmm.

Jenni Vartiainen oli kaunis niin kuin aina, korkeissa koroissaan ja Kirsi Nisosen hopeahaalarissa.

Mutta kaunis ja erittäin rock oli Johanna Koivukin, noutaessaan Simo Rallin kanssa Lauri Tähkä ja Elonkerjuun puolesta bändin viidennen (!) yleisöemman. Huh. Jenni puhdisti pöydän Emmoista, ja esitti vielä gaalan lopuksi hienon keikan. Taustalla soitti orkesteri joka näin maallikosta näytti ihan täysiveriseltä sinfoniaorkesterilta.

Pahoittelen että tämä postaus on aika Jenni Vartiainen -painotteinen... Mutta se kuvaa tämän vuoden Emma-gaalaa varsin osuvasti.

Todellinen sääli nimittäin oli, että monet ennalta vahvistetut esiintyjät olivat ilmeisesti peruuttaneet (?); tästä ei tiedotettu mitään mutta esimerkiksi kovasti odottamiani PMMP:tä ja Von Hertzen Brotherseja ei gaalassa näkynyt. Tämä laski hieman meidän tunnelmaamme, ja ilmeisesti aika monen muunkin, sillä yleisö alkoi poistua jo varsin aikaisessa vaiheessa. Erityisen kurjaa tämä olli Jennille, jonka keikan lopussa suuri osa areenasta oli tyhjä. Itselleni oli myös pettymys, että gaala järjestettiin tällaisella massa-areenalla joka väkisinkin söi illan tunnelmaa ja intensiteettiä. Tai ehkä viime vuoden kokemus; mahtavat esiintyjät ja miltei intiimi tunnelma vain olivat jääneet mieleeni liian vahvasti.

Joka tapauksessa me kuuntelimme viimeisenkin biisin kohteliaasti loppuum mutta päätimme jättää tällä kerralla jatkot kokonaan väliin. Viime vuoden jatkot olivat niin hauskat, että pidimme mieluummin kiinni sen muistosta. Vaikka (tai ehkä sen vuoksi) tänä vuonna meidät oli ihan kutsuttu, kun viime vuonna jouduimme... öhm... kuokkimaan tiemme virallisille jatkoille...  Mikä puolestaan onkin sitten ihan oma tarinansa... LadyBohemia signing over and out:-).

Kerroin aikaisemmin että tänä viikonloppuna saan tavata Erityisen Ihmisen.  Kauniin Camillan. Tämä Sköna Claran omistajatar on ollut hyvä hengettäreni, hovihankkijani ja LadyBohemian ystävä ihan ensipäivistä alkaen. Aina kun minulla on iskenyt uskonpuute ja olen ollut vähällä paiskata hanskat naulaan, niin sanoakseni, on Camillalta sattunut tulemaan kaunis ja rohkaiseva viesti, ja taas olen jaksanut jatkaa.  Niinpä olin innoissani kuin pikkulapsi kun lopultakin tapasimme ihan oikeasti:-). Camillalla on mielettömän hyvä maku - Skönä Clara on varsinainen aarreaitta. Siellä myydään suosikkimerkkejäni Minna Hepburnia, Andersen&Lauthia, Hunkydorya, Day Birger et Mikkelseniä, Tara Jarmonia, H-I-G-H:ta, Odd Mollya.... ja paljon paljon paljon muuta. Tuntui kuin olisin tuntenut Camillan aina. Olimme varanneet tapaamisellemme sen arvoiset puitteet; nostimme maljan uusille ystäville Creme Brüleen ääressä Kämpissä. Pian olimme käsitelleet uskon ja hengellisyyden, ystävyyden ja selkäänpuukotuksen, muodin ja tyylin, äitiyden ja työn, surun ja selviytymisen... muutamia asioita mainitakseni. Food for Soul. Ensi kerralla siirrymme sanoista tekoihin. Teemme nimittäin shoppailukierroksen, jossa kiveäkään ei jätetä kääntämättä Helsingin aarteita metsästettäessä. Alan jo laatimaan aarrekarttaa... Ps. Camilla on niin hurmaava että hän toi minulle ystävänpäivänlahjoja, päiviä ennen varsinaista Valentinenpäivää, ja vaikka emme ole koskaan aikaisemmin edes tavanneet. How sweet is that♥♥♥! Tässä pienen pieni tarina ystävien merkityksestä, näin ystävänpäivän kunniaksi:-). Oikein kaunista ystävänpäivää teille, kaikille LadyBohemian lukijoille!

 

Joskus kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Viime kesänä ystäväpariskuntamme kutsui meidät yllättäen Monacon balettiin. Olimme Provencessa rantalomalla - saraonkeja ja bikineitä riitti mutta ei mitään ERITYISTÄ. Kunnes muistin pakanneeni mukaan nämä Nina'sista löytämäni taivaallisen kauniit Givenchyn pitsinilkkurit. Se oli siinä. Näiden kanssa saronkikin olisi chic.