PitsejäPitsejäPitsejä:
ChaneliaChanelia:
[caption id="attachment_3972" align="aligncenter" width="300" caption="Hieno laukku muttei juuri se jota olen etsinyt..."]
[/caption]
[caption id="attachment_3974" align="aligncenter" width="500" caption="Chanelin satiininauhalliset kengät olivat kauniit mutteivat YSL:n varastettujen kaunottarieni veroiset..."]
[/caption]
Ja hurjan paljon oli tarjolla kaikenkokoista ja -muotoista Vuittonia:
Vuittoneiden ja Chaneleiden sijasta minun mukaani lähtivät 1920-luvun luonnonvalkeat mokkakäsineet, tosi kauniin malliset, sekä saman aikakauden
riipus.
Ja vielä upea helmikoristeltu vintagelaukku, edelleen viime vuosisadan alusta. Kaikki yllämainitut tosi edullisilla hinnoilla.
Vuosiin en ole löytänyt Nizzan antiikkimarkkinoilta mitään mutta nyt tuuli on mitä ilmeisimminkin kääntynyt... Kuvaan löytöjäni kunhan vain altaalta pulikoimiseltani ennätän:-).
~*♥*~
Mamien viinikellarissa talon alla asuu lepakoita. Kaikkien - paitsi minun - mielestä se on tosi hienoa, lepakothan syövät itikoita.
Mutta Mamien lepakot ovat karmean huonoja suunnistajia. Pidämme iltaisin ikkunoita ja parvekkeiden ovia auki jotta talo viilentyisi ja olisi helpompi nukkua. Ja lepakot eksyvät jatkuvasti sisälle sinne missä minä satun blogiani kirjoittamaan. Siinä sitä sitten väistelemme toisiamme, minä piilossa peiton alla ja lepakot (jep tänä iltana niitä tuli kaksi sisään yhtä aikaa) lentelevät hysteerisinä ympäriinsä törmäillen kaikkeen mahdolliseen.
Ihan erityisen säväyksen tähän elämykseen tekevät lapsuudenmuistoni Zambiasta, jossa kyläämme kohtasi rabiesepidemia. Kaikki lähiseudun koirat kuolivat siihen, myös kolme omaa rakasta lemmikkiäni. Ja yksi sairas koira ennätti purra pikkusiskoani...
Saimme hänelle vastalääkkeen ajoissa, hädin tuskin. Sitten isäni joutui joka päivä kuukauden ajan käyttämään minut ja siskoni rokotettavana läheisessä luostarissa - luostarin nunnat olivat ainoat jotka osasivat pistää vesikauhun esto- ja vastalääkkeet (jotka sivuvaikutuksineen olivatkin sitten aikamoisia myrkkyjä). Matka luostarille kulki Zimbabwe/Rhodesian kapinallisten hallitseman alueen läpi ja siellä oli väijytyksissä tapettu ihmisiä vain joitakin viikkoja aikaisemmin.
Tämä kaikki palaa mieleeni ihan hyökyaaltona, kuin se olisi tapahtunut eilen, kun piilottelen niiltä helkkarin lepakoilta. Minkä lapsena oppii sen sitten todellakin taitaa loppuelämän... Ja lapsena minut opetettiin pelkäämään lepakoita kirjaimellisesti henkieni edestä, sillä ne(kin) levittävät vesikauhua.
Huh. Tulipas tästä iltasatu...
... pedikyyri myös. Samalla hoituu hiustenleikkuu koko porukalta (paitsi minulta joka olen Volymen Tiialle totaalisen uskollinen).
Kesätraditio johon olen aivan erityisen kiintynyt♥♥♥.
Seuraavaksi kampaajamanikyristipedikyristi Sylvie harkitsee vielä opiskelevansa urheiluhierojaksi.
Aika täydellistä.
Niille jotka odottavat tätä äärimmäisen tärkeää tietoa, kerron samantien että roistonmetsästykseni meni mynkään. En saanut Nizzan antiikkimarkkinoilta kiinni rakkaita kenkiäni varastanutta roistoa. Lohdutukseksi löysin sentään tämän 1900-luvun alun riipuksen:
Ajattelin käyttää sitä mustan satiininauhan kanssa...
Muista löydöistä ja elämästä lisää, auringonlaskun jälkeen. Lasten riehaaminen uima-altaalla on niin kutsuvaa että on pakko pulahtaa mukaan ♥.
Mika Myllylä.
Tänään tuntuu niin pahalta. Kurkkasin uutisia ja heti kun näin nimen ja mustan värin, tiesin.
Toivottavasti hän on nyt saanut rauhan. Toivottavasti me kaikki muistamme ajatella häntä, kun meille seuraavan kerran tulee tilaisuus heittää se ensimmäinen kivi.
Ei tällä kertaa muuta.
