*~ Vinyyleistä ja gramofoneista ~*

Olenko ainoa jonka mielestä vanhoissa vinyylilevyissä on niiiiin paljon enemmän tunnelmaa kuin cd:issä? Rahinoineen kaikkineen. Mielestäni ainakin vanhaa jazzia tai swingiä pitäisi kuunnella vinyylilevyltä, sellaiselta gramofonilta joita on vanhoissa leffoissa... No, minä nyt aina hurahdan kolhuisiin, pomppuisiin ja epäfunktionaalisiin juttuihin... Mutta väitän silti, että vinyylit ovat jotenkin sympaattisia. Sillä lailla inhimillisiä että niihin jäävät elämän kolhut näkymään ja kuulumaan.   [caption id="attachment_5457" align="aligncenter" width="465" caption="Kuva Yousuf Karsh"][/caption] Rakas Mamieni järjesti nuorempana aina uutena vuotena suuret tanssiaiset Provencen kodissaan; vieraita oli kuudestakymmenestä ylöspäin, ison salin huonekalut siirrettiin pois tieltä ja siitä tehtiin tanssisali. Mamie tarjosi samppanjat, kaikki vieraat toivat syötäväksi omia bravuureitaan. Kaikki pukeutuivat parhaimpiinsa mutta bileet olivat rennot ja tunnelma lämmin (niin kuin Mamien luona aina). Ja gramofoni soitti chansoneita ja vanhaa jazzia jota Mamie rakastaa. Tanssit jatkuivat aina aamun pikkutunneille. Vaikka Mamie ei ole järjestänyt tanssiaisiaan enää vuosikymmeniin, puhutaan niistä vieläkin. [caption id="attachment_5455" align="aligncenter" width="465" caption="Kuin myös, kuva Yousuf Karsh"][/caption] Rakas Mamie on idolini.  Hänen ympärillään on sellainen lämmin ja ihmeellinen aura, joka tekee kaikesta hieman parempaa. Ja hieman kauniimpaa. Minä seuraan häntä ja yritän oppia hänestä. Sitä otetta, asennetta, tapaa katsoa maailmaa. Ehkäpä minäkin vielä kerran järjestän uuden vuoden tanssiaiset. Mamien kunniaksi.

~*♥*~