Toden näköistä

Lapsena luin Herra Huut. Nyt luen saman kirjailijan avioeron tuskasta syntyneet runot. Joskus on rankkaa olla Aikuinen. Kouraisevia tuokioita yhdestä erosta - ja samalla niistä kaikista: "Tahdotko sinä, ystävä hyvä, vielä viimeisen kerran yrittää katsoa millainen lopultakin on tämä minä jonka viisi vuotta sitten nait ja silloin hyväksi havaitsit, niin kuin hän havaitsi ihanaksi Sinut kokonaisen elämän arvoiseksi." "Niin kuin joki peittyy heiniin ja katoaa mutkan taa niin häviää ja liukuu myös rakkaus juuri se joka äsken vielä oli ikuista." "Onni - ei se sitten ole rakkautta."