*~ the sweet high of a scary moment ~*

Katsoin juuri leffan Valkoinen Masai ja kylläpä se herätti muistoja... Ei, minä en Tansanian projektimatkallani rakastunut Masaisoturiin vaikka erään kanssa vietinkin kaksi päivää safarilla Ngorongoron kraaterissa. Ja täytyy kyllä sanoa, että Shedric - Masaioppaamme - oli miltei yhtä vaikuttava hahmo kun leffan Masai. Minä, esimieheni ja Shedric kiersimme luonnonpuistossa pick-up -tyyppisellä, katottomalla autolla muutaman päivän ajan. Tunnelma ja läheisyys luontoon oli välittömämpi, mutta samalla auto ei tarjonnut suurtakaan turvaa jos joku eläin sattuisi hyökkäämään. Näimme kaukaa leijonalauman joka oli saanut saaliin kiinni ja lopetteli ateriaansa. Hiljaa ajoimme lähemmäs. Shedric käski meidän olla aivan puhumatta ja tekemättä äkkinäisiä liikkeitä. Hiljaisella äänellä oppaamme kertoi että leijonat vaikuttivat niin kylläisiltä että ne eivät todennäköisesti olisi vaarallisia. Saalis oli ollut niin iso että koko lauma oli saanut mahansa täyteen ja ne jättivät jotakin hyeenoillekin. Oli keskipäivä ja aurinko porotti suoraan yläpuoleltamme, puita ja varjoa ei ollut näköpiirissäkään. Pysäytimme auton ja leijonat toimivat kuten Masaiopppaamme oli ennustanutkin. Hitaasti ne löntystivät luoksemme ja kävivät auton varjoon, sen alle, köllöttelemään. Siinä me seisoimme ihan hiljaa auton takaosassa, metrin päässä villeistä leijonista, ilman mitään välissämme. Paitsi Masaioppaamme mielipide että ne eivät heti aterian jälkeen ihan pienestä vaivautuisi hyökkäämään. Toivoin vain ettei kamerani salama vahingossa sattuisi välähtämään niitä ärsyttävästi. Muistan kuinka niiden pinkeiksi syödyt mahat nousivat ja laskivat kuumuudesta puuskuttavan hengityksen tahdissa. Vanhojen yksilöiden turkit näyttivät arpisilta ja kuluneilta, koinsyömiltä. Jos olisin ojentanut käteni olisin voinut silittää niitä. Aika pysähtyi. Shedric piti ladattua haulikkoa etupenkillä vieressään. Hän oli tiukka ja tarkka. Autosta ei saanut astua ulos jalallakaan koko kraaterissa olomme aikana. Edellisellä viikolla Ngorongorossa elefanttilauma oli tallannut japanilaisturistin kuoliaaksi. Jokin oppaassamme vakuutti meidät siitä että hänen kanssaan olimme turvassa. Hän näki, miltei vaistosi, paljaalla silmällä eläimet niin kaukaa että me emme nähneet niitä kiikareillakaan. Joitakin eläimiä - vesipuhveleita, yhtä virtahepolaumaa - hän kieltäytyi menemästä kiikarinkantamaa lähemmäksi. Hän tunsi jokaisen lauman tilanteen, tiesi missä oli juuri saatu poikasia ja mitkä eläimet olivat syystä tai toisesta hermona. Koska hän ei pelännyt leijonalaumaa emme mekään pelänneet. ... Pahemmin.