Eilen pääsin ihanille antiikkimessuille tunnelmoimaan. Mikä täydellinen päivä meillä olikaan! Olen aina ihan täpinöissäni monta päivää jälkeenpäin; nytkin näin löydöistäni unta...
Tällä kertaa tein kuuliaisesti vain pienenpieniä ostoksia jotka huolitaan mukaan lentokoneeseenkin. Krunikkaan lähtee hopeinen valokuvakehys (yllä), hopeahelmivintagelaukku 1920-luvulta ja mouchoir de mariage - voitteko uskoa, taivallisella pitsillä koristettu
häänenäliina - joka sai minulta välittömästi ylennyksen pitsiliinaksi.
Ihana tanssivarausvihkonen 1800-luvun lopulta; hopeaa ja norsunluuta. Mukana pikkuruinen kynä. Aivan suloinen. Tästä kun haaveilin pääsi messuseuralaiseni jälleen esittämään lempikysymyksensä:
"
Tarvitsetko sinä sitä todella?"
Grrrrrr...
Kauniita Art Deco -koruja
Tällainen kaulanauha minulla jo onkin, vieläkin kauniimpi mielestäni:
Tämän1800-luvun lopun hääviuhkan lempikauppiaani oli kunnostanut perusteellisesti; pitsi oli irrotettu viuhkasta, korjattu ja puhdistettu keitämällä. Viuhkan runko oli prosessissa mennyt rikki ja sekin oli korjattu, sitten pitsi kiinnitetty takaisin. Pelkästään korjausten kustannukset nousivat yli 3000 euron. Huh.
Messuilta löytää aina täysiä yli satavuotiaita astiastoja, joissa ei ole naarmuakaan. En ymmärrä miten ranskalaiset sen tekevät. Minulla särkyy monta kippoa ja kuppia joka vuosi.
Ihania kastemekkoja käsintehtyine pitseineen..
En ole missään nähnyt niin kauneita pitsejä kuin Ranskassa.. Kranssi keskellä on 1900-luvun alun rippijuhlasta.
Näihin ihastuin ikihyviksi; vanhoista nahkakantisista kirjoista koostettu kirjasto... Tämän jos saisin niin lukisin ne kaikki, vaikka sitten ranskaksi...
Olen luonut itselleni sangen rakkaan tradition lopettaa antiikkimessukierros suihkulähteen varjossa, kuohuviinilasillisen kanssa. Edellyttäen että rahat siihen vielä riittävät...
Itseäni löydöistäni onnitellen, aarteitani ihaillen:-).
