Quel Scandale!

Pikkuisen poikani pettymyksensietokyky ei ole, sanottaisiinko, hänen vahvuuksistaan se kaikkein suurin. Pari päivää sitten pieni paiskasi lelunsa suutuspäissään lattialle. Mokoma kehtasi mennä rikki. Voi sitä surun syvyyttä, voi epätoivon alhoa. Silmät kyyneleitä tulvien hän vaikersi "Miksi AINA minulle käy näin! Minun elämä on ihan tyhmää, koko elämä! Pilalla! EN ALA  enää! Mitään!" Hoidin tilanteen turhia dramatisoimatta, filosofisella otteella. Teippasin lelun kuntoon. Ehdotin että elämä erittäin todennäköisesti  jatkuu, sittenkin, vaikka aina siihen ei pieni ihminen uskoisikaan. Halasin pikkumiestä kunnes hän vastahakoisesti leppyi maailmalle. Tämä tapahtui ennen lounasta. Lounaan loppupuolella Papi Jean totesi että kauppoihin ei sitten kannata tänään mennä. Alet olivat alkaneet ja hän oli uutisista nähnyt hillittömät jonot pariisilaisten vaatekauppojen ulkopuolella. Sekunnissa päiväni oli pilalla. KERRANKIN olen Ranskassa isojen alejen aikaan ja mitä onkaan agendalla! Uima-altaalla kökkimistä. Suutuin koko maailmalle, joka ei ollut minua informoinut tästä merkkipäivästä. Hetkisen pidin mykkäkoulua. Yhdistettynä nälkälakkoon. Kukaan ei huomannut. Pöytäseurue, ranskalaisia kun ovat, jatkoi häiriintymättä syväluotaavaa debattiaan oman puutarhan mansikoiden versus lähitilan luomumansikoiden ominaisuuksista - tuoksu, kiinteys, koko, sokerisuuden ja kirpeyden ideaali sekoitus käytiin ihailtavalla perusteellisuudella läpi. Lopetin mykkäkoulun ja siirryin kiukutteluun. Joka oli välittömästi palkitsevampaa. Kehoitin hilpeitä ruokailijoita laskemaan kuinka paljon olisin säästänyt jos olisin tehnyt kaikki ostokseni 70% alennuksella. Siis jos eräät seuraisivat aikaansa hieman tarkemmin ja infoaisivat meitä ulkomaalaisiakin maailman tapahtumista. Kukaan ei ryhtynyt pikaisiin laskutoimituksiin. Ehdottivat että menisin joku toinen päivä. Amatöörit. Onhan siihen syynsä että pariisilaisbutiikkien ulkopuolella on ne jonot! Parhaat viedään päältä!  "Quel scandale!" huokaisi Mamie, muttei mielestäni kuulostanut täysin vilpittömältä. Miehet jatkoivat mansikoista tomaatteihin. Voi kyllä, niitäkin on puutarha vääränään samoin kuin se perhanan biotila. Kuinka kauan ihminen voi väitellä tomaatin ominaisuuksista? Otan joskus aikaa ja kerron teille. Vastaus on ulottuvillani. Lounaan jälkeen soitin lempikauppaani ja tarkastin vielä alenalkamispäivän - Papi Jeanilta menevät toisinaan vuodet, ihmiset ja asiat iloisesti sekaisin. Ja ah riemua! Alet olivat tosian alkaneet Pariisissa, mutta Rivieralla EIVÄT VIELÄ! Aurinkoinen alkoi taas paistaa maailmassani. Ilosta hyräillen ja tanssahdellen ilmoitin luopioperheelleni ilouutisen. Muut eivät korvaansa lotkauttaneet - keskittyivät kahveihinsa edellämainitulla omistautuneisuudella. Mutta pikkuinen poikaseni tuli istumaan viereeni, halasi minua ja selvitti lapsen viattomuudella ja vilpittömyydellä, kuinka joskus tuntuu että maailma kaatuu päälle mutta silti elämä jatkuu. Vaikkei hetkeen yhtään siltä tuntuisikaan. Touché. [caption id="attachment_3826" align="aligncenter" width="500" caption="Viehättävä neitokainen opetti pikkuiselle valssia"][/caption]