Pilven painoinen
Tänään minulle soitti eräs tuttavani. Hän halusi jutella ja hän halusi nauraa.
Hänen syöpänsä on edennyt terminaalivaiheeseen.
Yritin pitää häntä langan päässä vielä kun hän oli väsynyt ja halusi jo levätä.
Luurin sulkeminen oli niin vaikeaa.
Aurinko lohdutti minua paistamalla röyhkeästi ikkunasta suoraan kasvoihin. Ja Tommy Tabermann silitteli viisailla sanoillaan:
Kun istun sinun vierellesi en kysy, enkä vastaa, sillä tiedät jo, että pisaraakaan ei puutu.
Olen kotona, riisun saappaani, olen pilven painoinen.
En tätä varmaan helmikuussa huomannutkaan. Varmaan samana päivänä keskustelin viimeisen puhelun Ulskin kanssa ja olin pilven painoinen. Luurin sulkeminen oli vaikeaa, mutta myös helppoa, koska hän oli niin levollinen <3
Voi sinua pientä♥♥♥.
Minullekin tuo keskustelu oli viimeinen Mattin kanssa.
Juttelimme siitä ja muusta, isästäkin, viikonloppuna saaressa ja tunnen olevani taas nollapisteessa, itkenyt kyyneleeni kuiviin. En osannut enää kirjoittaa tai sanoa mitään joten kaivoin vanhoista postauksista esiin sen joka kuvastaa sielunmaisemaa tänäänkin.
Huominen on helpompi. Sovitaanko näin.
Pus.
Sovitaan :) Välillä suunta on vain helpompaan ja väkisinkin tulee vastaan se helpompi huominen, sovitaan että se on tänään! Pus, keskiviikkoon!
Leave a comment