Mamien koti Provencessa on eräs minulle rakkaimmista paikoista koko maailmassa. Kuten omistajansa, se on valloittavan kaunis; aina täynnä iloa, valoa, musiikkia. Elämää.
Mamien koti on täynnä suvun kauniita vanhoja esineitä ja antiikkiaarteita, viherkasveja ja kukkasia, ystäviä, lapsia, muusikkomiehen soittimia ja levyjä. Vanhaa jazzia ja lasten naurua. Aurinkoa. Sateellakin.
Taloa ympäröi ihana villipuutarha, jossa kasvaa oliivipuita, mansikoita, minttua, tomaatteja, satavuotisia korkeankorkeita puita, ja kaikenvärisiä ja kokoisia kukkia. Linnut laulavat puutarhassa tauotta. Talon ympärille on lisätty neljä terassia, jotta voimme syödä mahdollisimman usein ulkona; kesällä varjossa ja talvella auringossa, mistraalilta suojassa. Aina kuitenkin pitkään ja hartaasti.
Lapsille puutarha on loputon löytöretki.
Mamien koti sijaitsee metsäisten vuorten suojissa, pienen pittoreskin ranskalaiskylän ulkopuolella. Täydellisessä rauhassa.
Yläkerrassa minulla on oma pieni valtakuntani - tässä näkymä makuuhuoneeni terassilta..
Tietysti Mamiella on myös pieni uima-allas - kuten miltei kaikilla Provencessa. Kuumimpina kesäkuukausina päivät aloitataan ja lopetetaan altaassa. Viimeiseksi yöllä ennen nukkumaanmenoa pulahtavat kaikki talon asukkaat ja vieraat vielä kauniisti valaistuun altaaseen...
Rakastan Provencen piilopaikkaani samalla tavalla kuin olen aina rakastanut sukumme pienenpientä mökkiä merellä Kotkan saaristossa. Isäni rakensi mökin pikkupoikana oman isänsä kanssa. Kapholman mökissämme oli hirsiseinät, yksi huone, puuhella ja kaasulamput. Yläkerrassa nukuimme koko iso suku siskonpedissä.
Vähän aikaa sitten jouduimme luopumaan Kotkan mökistämme. Minkään kotini jättämistä en ole itkenyt mutta Kapholman menetystä itkin kuin lapsi. Raahasin mökiltä meriteitse itselleni kauniin vanhan peililipaston Krunikkaan, viidenteen kerrokseemme. Äitini (joka väitti lipastoa homeiseksi ja rotansyömäksi) kauhuksi. Sanon edelleen että rakasta lipastoani on nakertanut korkeintaan hiiri, ja surin jopa sen pikantin (homeen)tuoksun katoamista - se tuoksui ihan mökiltä.
Mökki oli totaalisen erilainen kuin Mamien kulttuurikoti Ranskan auringossa. Mutta se tärkein on niissä sama.
Tunnelma.
Parasta Kapholmissa on kuitenkin savusauna, jonka kiukaan kävin rakentamassa perustuksia myöten uusiksi uuden isäntäpariskunnan kanssa. Ja sitten saunottiin… Tulevana kesänä saan taas käydä siellä saunomassa ja mökkiä ihailemassa (kaikki on lähes ennallaan). Lilli-hauvelinikin muistaa paikan hyvin.
Aww…. Olen kyllä tiennyt Mamilla olevan täydellistä, mutta tuo yläkerran maisema yllätti silti :) Täällä on nyt kaksi innokasta seikkailijaa odottamassa tulevaisuuden vierailua…!
Tervetuloa! uskomatonta kyllä kaikki on luonnossa vielä ihanampaa.
Kauniita kuvia! Tulee mieleen eräs biisi…
Irwinin sanoin:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita,
kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
Voi miten hienosti sanottu! Tätä pysähdyin lukemaan monta kertaa… Kyllä Irwin tietää.
Muistaisinpa itsekin.
Leave a comment