Just breathe.

Tänä viikonloppuna olin jotenkin herkällä tuulella ja yllätin itseni liiankin syvistä mietteistä kerta toisensa jälkeen. Ehdotin siis lapsille leipomista. On mahdotonta olla surumielinen kun ympärillä on niin täydellä sydämellä touhottavia pikkuisia posket onnesta ja innosta punaisina. Ei varmaan ole mitään suloisempaa kuin pienet leipurit... Tai sottaisempaa... Vieläkin löytyy kanelia, kaardemummaa, voisia sormenjälkiä ja jauhoja mitä ihmeellisimmistä paikoista... Elämäni miehet tietävät sangen tarkkaan mitä tahtovat. Esikoiseni kelpuuttaa vain korvapuusteja. Pikkuinen voisilmäpullia. Isäni ei suostunut maistamaan muuta kuin rusinapullaa. Yhdelle pitää olla kaardemummaa niin kuin mummon pullissa, toiselle EHDOTTOMASTI ei. Leivomme siis aina lasten kanssa kaikille mittatilauspullat:-). Kesken yleisen touhuamisen tajusin yht'äkkiä että rusinapullia ei syökään enää kukaan. Ensimmäisen kerran yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Hengitä, kehoitin itseäni. Hengitä. Älä ajattele. Mitään. ~*♥*~