GetAway

Viime viikolla näin jälleen painajaista. Olin ansassa, en päässyt pois, yritin pyytää apua mutta ääntä ei tullut ja kukaan ei välittänyt. Heräsin siihen kun pieni ääniviereltäni kysyi: "Miksi äiti itkee ja huutaa apua?"  Järkytyin. Ja tajusin miten paljon tarvitsen lomaa, kaikesta. Varasin lennot Ranskaan, nappasin poikaset mukaan ja täällä olemme. Ihanassa huoneessani odotti anopin poimima, puutarhan kaunein ruusu. Päivää ennen lentojamme veimme siskoni kanssa Äidin Tallinnaan pienelle löytöretkelle. Joka puolestaan oli niin tuloksekas, että matkamme sujui varsinaisessa hiljaisuuden retriitissä. Säästäväinen ja järkevä Äiti möksöttää aina kun minä tuhlaan liikaa :-). Tallinnassa tajusin että vanhemman poikani passi oli vanhentunut... Edelleen. Olimme jouluna käyneet Ranskassa jolloin huomasin passijonossa että lapsukaisen passihan ei ole voimassa. Toivoin vain ettei kukaan huomaisi.. eikä huomannut sillä reissulla... Uskomatonta kyllä, olin siitä huolimatta unohtanut uusia sen. Tällä tasolla epäkäytännöllisyys on kyllä jo taidetta. No, nyt on sitten testattu sekin. Tarvittaessa uuden passin saa ihmeen kätevästi ja nopeasti.   Ennen lähtöämme kaunis Nooraseni kävi antamassa minulle reikihoitoa, jotta saisin elinvoimaaja energiaa matkalle mukaan. Onkohan olemassa mitään hoitoa jolla saisi lisää käytännöllisyyttä...  Pakkaaminenkin jäi taas ihan viime minuutille - kirjaimellisesti - kun terassille paistoi niin ihanasti aurinko  Onneksi hieman ennen lentojamme hyvästelemään tuli vielä HanskiMurunen, joka sitten pakkasi matkalaukun, kantoi sen viisi kerrosta alas, haki pojat ja sitten minut, huolehti kaikille eväät ja matkalukemiset, ajoi meidät kentälle ja katsoi että suoriuduimme  koneeseen. Niin, sitä ennen hän vielä antoi pojalleni omin käsin neulomansa torkkupeiton: Enpä ole pitkään aikaan nähnyt mitään näin kaunista. Aika moni on todennut minulle (rakkaudella) että olen ihan toivoton. Olen samaa mieltä. Mutta minulla on maailman parhaat ystävät.