Rafaelin enkeli?
Tizianinpunaisina leiskuvat hiukset olivat illan ajan erinomaisen hyvin edustettuina:-)
Upeaa oli se, että korsetteja esittelivät oikeat aidot naiset, upeat, erikokoiset, -pituiset ja -tyyliset. Jos shown olisivat vetäneet 17-vuotiaat, hieman vaivaantuneet ja alipainoiset mallit, olisi tunnelma ollut ihan toinen. Tämä on tietysti naisen näkökulma, mutta minuun teki vaikutuksen nimenomaan se kuinka nämä mallit kantoivat itsensä, ja korsettinsa. Asenteella ja ylväästi yleisöä silmiin katsoen. Sen kerran kun pääsen juhlimaan ja kuvaamaan salakapakkatunnelmissa päättää kamerani salama sanoa yhteistyön irti... Kävi klassisesti eli patterit loppuivat. Kuvat ovat hieman niinsunnäin sumuisia ja tärähtäneitä mutta tavallaan se sopi tunnelmaan... Välissä, alussa ja lopussa meille esiintyi burleskikabaree Itty Bitty Tease: ~*~ Ja Fionan soittaessa timanttisia levyjään tanssivat korsettimallit, kabareetanssijat, yleisö... Minäkin. Täytyy sanoa, koskaan elämässäni en ole tuntenut itseäni yhtä yli- ja alipukeutuneeksi. Samanaikaisesti. En ole aikaisemmin tuntenut enkä ymmärtänyt burleskia ilmiönä, mutta tämän illan jälkeen tajuan jotakin... Minua viehätti se miten selkeästi ainakin osa siitä on naisten omaa juttua. Ei vain vähäpukeisia naisia miesten silmäniloksi vaan naisten omaa roolileikkiä; pukeutumisella ja asenteilla leikittelyä. Illan aikana tapasin monta Oman Elämänsä Sankaritarta. Naisia jotka kulkevat omia polkujaan. Kiinnostavaa. Fiona! Yonan esitys puolestaan oli kirkkaankuulaankaunis, kerrassaan herkkä ja koskettava. Ja oudolla tavalla se sopi ympäristöönsä täydellisesti. Ikäänkuin kirsikkana jätskin päällä, vai miten tämän ilmaisisin, oli upea harpisti Yonan taustalla. Ei, rinnalla. Ah mikä elämys. Koko ilta oli kuin tarjoilunsa; Makeaa mahan täydeltä. Samppanjan kuplia. Hieman syntistä, erittäin hauskaa. ~*♥*~
Leave a comment