Ei joulua ilman ostereita..

You can run but you can not hide. From the scary oysters, in France, at Christmastime. Oijoijoijoijoi. Selviäisiköhän yhdellä? Sitten on heitä jotka odottavat vesi kielellä.. Samppanja alkupalojen kanssa auttaa suoriutumaan väistämättömästä.. Ainakin yhden osterin nielaisemisesta, kokonaisena.... uh... Samppanja hanhenmaksan kanssa auttaa hieman lisää.. Ja selvisin siitä! Yksi osteri. Sen kröhm.. nauttimisestani on olemassa kuva.. tai itseasiassa videomateriaalia.. mutta SITÄ en jaa kanssanne:-). La buche de Noël-jouluhalko-on hassu kääretorttua muistuttava pötkylä, johon täälläpäin suhtaudutaan hartaalla kunnioituksella. Madamet jotka huoleti tekevät oliiviöljynsä oliivien kasvattamisesta lähtien itse eivät uskaltaudu mokomaa itse leipomaan. Huolellisesti valitaan alueen paras patisserie, paljastetaan ylväys joulupöydässä.. ja sitten seuraakin jännitysmomentti.    Kuka saa kunnian leikata ja tarjoilla halon? Tästä voidaan debatoida (ja taatusti debatoidaan) pitkään ja perusteellisesti. Leikataanko keskeltä, vai jommastakummasta päästä? KUMMASTA päästä? Halontarjoajaksi valittu uupuu vastuunsa alle ennen kuin yhtään palaa on saatu kenenkään lautaselle. Yhteen ääneen huutaen ja kiivaasti viittelöiden homma delegoidaan. Mamu- tai muuten ulkomaalaistaustaisia henkilöita ei edes harkita. Tehtävä vaatii isänmaan parhaat tytöt ja pojat. Kun sitten lopulta halkoa päästään maistamaan, seuraa perinteinen kuvailevimman adjektiivin metsästyskisa. Hyvin opettavaista meille ei-natiiveille. Toivottavasti en kyllästytä teitä rakkaat lukijat näillä ruokajutuilla. Mutta elämäni tällä hetkellä on tätä, syömistä tai seuraavan aterian ankaraa suunnittalua. Ihanaa. Jos ensi vuonna joulua vietetäänkin Suomessa, taidanpa leipaista jouluhalon.