A Table!

Jottei kenellekkään tulisi sellaista mielikuvaa että Ranskassa ei muuta tehdä kuin kierrellään antiikkimarkkinoilla, niin oikaisenpa tämän väärinkäsityksen saman tien. Ennen, jälkeen, ja kaiken toiminnan välissäkin, syödään. Aina pitkän kaavan mukaan. Ja perusteellisesti maailman menoa analysoiden. Papi Jean. Tässä oltiin kovalla tohinalla matkalla... no, antiikkimessuille... kun eräitä alkoi hieman hiukomaan. Pysähdyimme siispä nauttimaan pienen simpukkalounaan. Joka kesti kolme tuntia ♥. Ranskalaiset ovat niin söpöjä aterioidensa kanssa. Vaikka sitten taivas tippuisi niskaan niin ruoka-ajoista pidetään kiinni. Tulee ihan mieleen vanhat Asterixit.. Kun kävin ensimmäisiä kertoja Ranskassa en vielä ollut sisäistänyt aterioinnin koko merkitystä. Kävimme ystäväni Katjan kanssa ostoksilla Cannesissa ja soitimme vain Mamielle että tulemmekin myöhäisemmällä junalla. Sanoin että istumme vielä hetkisen auringossa ja juomme lasilliset, kotiväki voisi syödä ennen meitä. Kun sitten saavuimme kaksi tuntia illallisajan jälkeen istui koko porukka ruokapöydässä kylmettyneen aterian äärellä, kärttyisinä  kuin ampiaiset. HE eivät ikinä olisi niin sivistymättömiä että nauttisivat alkupalansa tai aperitiivinsä ennen kuin kaikki olisivat paikalla. Mamie (itsekin syntyjään hollantilainen) kuiskasi minulle viisaasti: älä sano yhtään mitään ennen kuin miehillä on mahat täynnä. Toimii muuten noin yleisemminkin ohjeena miesten kanssa toimiessa... Oletteko huomanneet?